sairas kertomuksen alkua

vuosi 2001

10.10. Olo kohtalaisen hyvä. Ummetus vaivaa, mutta lääkettä siihenkin saa, joten eiköhän se tästä. Tänään olin ensimmäistä kertaa kokouksessa sairauteni aikana. Heinolan Iskun yleisurheilujaosto kokoontui. Viime viikolla en jaksanut mennä vielä pääseuran kokoukseen. Tänään kirjoitin pitkästä aikaa Iskun historiikkia, jonka on pitänyt olla valmis jo aikaa sitten. Ja tänä vuonna se varmasti sitä onkin.
15.10. Toinen sytostaattihoito. Nyt poliklinikalla Lahdessa. Meni aika nopeasti, kun Pyhäselän ystävät tulivat tapaamaan. Olo alkuun ihan hyvä, mutta tulihan se oksennuskin puolen yön maissa kotona. Muuten olo ollut "hieman" parempi kuin edellisen kerran jälkeen.
19.10. Viikko alkaa olemaan voiton puolella mitä oloon tulee. Tukka lähti eilen, mutta parturin toimesta ei vielä muuten hiusten lähtöhavaintoja. Tänään kävin hakemassa lentoliput viikon päästä tehtävälle Posion matkalle. Lennän Kuusamoon ja kotipuolessa juhlitaan mummoni 90-vuotissynttäreitä. Vasen käteni on ollut arka viime hoidosta lähtien, toivottavasti ei ole tulehtunut. Neuloja siihen on kyllä tökätty viime aikoina aika paljon, joten ei olisi ihme.
21.10. Pientä nuhaa ja kurkku karhea. Saijalla oli viime viikolla flunssaa. Nyt se näyttäisi iskevän minuun. Ja vatsa on kovana vaikka kuinka yritän liikkua ja syödä ummetuslääkettä. Hiuksia näkyy kertyvän jo tyynylle.

Sytostaattihoitoa

26.10. Aamulla verikokeessa Heinolassa. Sitten bussilla Helsinki-Vantaan lentosemalle. Lento Kuusamoon oli nopea ja vaivaton. Olo ihan OK. Illalla Posiolla söin pitkästä aikaa kokolihaa ja se jopa maistui.
27.10. Mummon 90-vuotissynttäreitä juhlittiin Posion srk-talolla. Toimin ohjelmien juontajana ja joidenkin mielestä maratonpuhujana. Joku ihmetteli kuinka porukan sairain mies voi olla noin pirteä. Oli tosi mukava kokoontua pitkästä aikaa sisarusten ja muunkin suvun kanssa yhteen. Tyttöni Salla tuli Posiolle autolle poikaystävänsä kanssa. Juhlissa oli pitkälti toistasataa vierasta ellei lähemmäs kahtasataa.
28.10. Olo edellispäivän menosta huolimatta hyvä. Lento meni hyvin, mutta viimeinen bussi lähti nenän edestä ennen kuin sain laukun hihnalta. Taksilla ajettiin pikalinja kiinni. Kotona klo 00.10.
29.10. PHKS:sta soitettiin, että hoito siirtyy. Valkosoluarvot niin alhaalla. Lisäohjeitakin tuli.
30.10. Lahteen verikokeisiin ja näyttämään turvonnutta käsivartta. Minua hoitava lääkäri suositteli laskimoportin asennusta. Sellainen asetetaan huomenaamulla ja hoito jatkuu jos kaikki menee hyvin jo torstaina.
31.10.
Taas Lahteen. Leikkauksen odottelu kesti ja se tehtiin paikallispuudutuksella. Pääsin kotiin yöksi.
1.11. Jälleen sytostaattihoidon aika. Hoito meni nopeasti, mutta kotona tuli oksennus jo yhdeksän jälkeen. Olo aika masentunut, mutta kyllä se tästä.
2.11. Aamulla olo kehno. Ei oikein jaksaisi mitään. Illalla menin jumpalle, jossa annoin ohjeet mitä tekevät. Rohkeasti vielä saunaan ennen nukkumaan menoa.
3.11. Olo edelleen etten sanoisi kehno. Nippa nappa jaksan tätä kirjoitella. Saas nähdä miten tämä tästä alkaa sujua. Tosin nythän on vasta toinen päivä jälkeen hoidon. Keljua kun hoidon siirto siirsi samalla kehnon olonkin viikonlopulle.
4.11. Kävin kuskailemassa Putron Jaria ja Marttisen Rikua Kuivannon kympillä. Vaikka olo ei vieläkään ole paras mahdollinen niin jo lähteminen mukaan piristi. Raittiissa ulkoilmassa tapasin paljon tuttuja ja se jos mikä on mukavaa.
5.11.-14.11. Aika meni nopeasti ja olo on ollut kohtalaisen hyvä. Yksi päivä käväisin pitämässä Putron Jarille harjoituksen Vierumäellä ja kokeilin myös itse kilpakävelyä. Edistystä on tapahtunut, sillä nyt pääsin kuuden minuutin vauhdilla jo hieman yli 600 metriä ja hieman hidastuen pääsin kokonaista 820 metriä! Edellinen kokeilu tuotti 258 metriä. Eijan kanssa on käyty kävelyllä lähes joka päivä ja se alkaa kantaa hedelmää.
15.11. Aamulla varmistussoitto sairaalaan, jossa vastattiin että hoitoon vaan. Hoito meni tosi kurjasti. Heti aluksi tuli oksennus, ilmeisesti kortisonin maku teki sen. Vähän aikaa oli vähän parempi olo, kunnes vessassa käydessä tuli jälleen oksennus. Olihan rankkaa. Sain sitten niin kovat hyvinvointilääkkeet, että en oikein muistanut kotiinpaluuta. Aikaisin nukkumaan ja unta riitti 12 tuntia.
16.11. Ensi töikseni piti soittaa taksille olinko maksanut kyytiä. Olin sen onneksi tehnyt. Nyt on olo yllättävän hyvä. Pitänee ottaa yksi pahoinvointipilleri ettei se tästä ala pahenemaan. Väsyttää kovasti. Päivän mittaan annoin kahdesti ylen, joten ei mitään herkkua tämän päivän olemiset. Silti kävin illalla vetämässä innokkaille  nuorille (11 kpl) kuntopiirin.
17.11. Olo ei osoita paranemisen merkkejä. Kävin kellottamassa Jarin testejä opistolla ja loppuillan olin ihan naatti. Vaan kyllä ne hyvätkin päivät taas tulee. Kaava näkyy olevan sama kuin viimeksi hoidon jälkeen.
20.11. Elämä on taas voittanut ja potilas voi hyvin. Kuten näette kehittyneistä sivuistakin. Tämän päivän loppu menee juhliessa Jarin päivää (Bomström ja Putro).
21.11. Nyt on kohtalaisen hyvä olo ja niinpä vihdoin kävimme Eijan kanssa saunomassa Poskeloiden uudessa rantasaunassa Hartolassa. Hyvät oli löylyt ja tarjoilu totutun hyvä. Kiitos Liisalla ja Anterolle vieraanvaraisuudesta.
22.11. Toista kymmentä vuotta on suunniteltu käyntiä entisellä työpaikallani Lievestuoreen varikolla. Nyt me Sirosen Osmon kanssa toteutettiin tuo käynti. Meidät vanhat kojeoptikot otettiin mukavasti vastaan. Oli hauska tavata ja muistella entisiä. Oppaanamme toimi Kunnarin Esa, entinen työkaverimme joka on palannut varikolle takaisin, nyt työnjohtotehtäviin. Yötä olin Sirosilla.
23.11.
Salla tuli mukanani kotiin Heinolaan. Kuntopiirissä oli mukana 13 kuntoilijaa, nuorin Niemen Eeva. Paluun tiimiimme kuntopiirien merkeissä teki Laurilan Anne ja se oli mukava piristysruisku vanhan arkeen.
24.11. Lähdössä yleisurheilugaalaan Cinderellalle. Päivitetään näitä sivuja toimiviksi. Elelen kuin kuka tahansa terve. Ainakin melkein. Ilman Jari-Pekkaa nämä sivut ei toimisi vielä vuodenkaan päästä.
25.11. Risteily meni mukavissa merkeissä. Tapasin monia tuttuja ja aika vierähti kuin siivillä. Nukkumaan ehdin vasta klo 03.00. Laivalla oli yleisurheilijoiden lisäksi juhlimassa myös Suuren seikkailun voittajajoukkue Kitka. Piti tietysti pistäytyä juttusilla.
26.11. Sanelman Kari Rovaniemeltä, Jokkeri numero yksi kävi kylässä. Aika meni siivillä ja vanhat muistot saivat kehittelemään taas uusia suunnitelmia.
28.11. Opistolla Jarin kanssa. Tein taas suuria urheilusaavutuksia. Kävelin nyt jo kokonaisen tonnin. Aikaa meni 6.14,9, mutta kaikki on kotiinpäin.
29.11. Valkosoluarvot niin alhaalla, että hoito siirtyi eteenpäin. Vastustuskyky eri taudeille sen verran heikko.
30.11. Nuhaa on ja tietokone keljuilee, mutta muuten kaikki hyvin. Illalla jumpanpito. Tähän päivään liittyy kaksi meidän perheessä tärkeää. Ensimmäinen ja tärkein on Saijan epilepsialääkityksen loppuminen. Nyt on seuraava kontrolli vasta vuoden päästä. UPEAA ! Saijan oma taistelu sillä saralla on nyt takana. Toisekseen Salla täytti tänään 19-vuotta. Eija ja Saija ajeli Liepeelle juhlistamaan niitä. Itse vedin kuntopiirin Niemelässä, jossa mukana 14  innokasta.

1.-4.12. Pientä nuhaa ja maanantaina ilmoitettiin hoidon siirtyvän vielä eteenpäin valkosoluarvojen ollessa niin matalalla. Tiistaina taas verikokeisiin Heinolassa. Nyt on jo kurkkukin karhea. Toivottavasti pääsen jo hoitoon.
5.12. Nyt tuli kiire! Alunperin oli ilmoitettu, että röntgen olisi Lahdessa klo 10.45. Nyt siellä pitää olla jo 10.20. Taksi on tilattu pihaan klo 10.00. Huh, huh. Sain aikaistettua kyydin ja aikataulu meni hyvin. Hoidon aikana oksensin vain kerran ja sekin oli limaa. Ei niin paha käynti kuin edellinen. Röntgenkuvan mukaan kasvain on pienentynyt!  8. tammikuuta 2001 otetaan tietokonekuvaus, jolloin saadaan tarkempaa tietoa missä mennään.
6.12. Itsenäisyyspäivä meni hieman tokkuraisesti. Ruoka meni alas, mutta mitään makuelämyksiä ei päässyt syntymään
7.12. Jumpalla taas mukavasti väkeä. Yhteishenki kasvaa töitä tehdessä. Ja vielä joku kysyy miksi valmentaa.
8.-10.12. Joka päivä suuntaa parempaan. Lyhyet kävelylenkit ja ulkonaolot piristää mukavasti mieltä. Jokkeripostiakin tuli, joten kiitos sieltä tulleista kannustuksista.
11.12. Nyt alkaa taas tuntua elo mukavammalta. Ruoka maistuu siltä kuin pitää ja jaksaa kirjoitella.
12.12. Käytiin Putron Jarin kanssa vastaanottamassa SVUL:n Lahden piirin tuen stipendejä. Jari sai opiskelijastipendin ja minä valmentajastipendin. Kiitos tuelle arvokkaasta kannustuksesta. Se lämmittää kummasti, kun luotetaan edelleen
13.12. Saija täytti tänään 15 vuotta. Yhteiset hetket ovat tänään tärkeitä. Taas merkki siitä kuinka nopeasti aika kulkee.

14.12 Päivä meni nopeasti virastoissa juostessa. Illalla pidin oikean Raaka-Ripan jumpan, mutta urheilijat olivat yhtä raakoja ja vetivät sen hienosti läpi omilla tasoillaan. Vuoden viimeinen yhteisjumppa osoitti kuinka hyvä henki meillä nykyisin on.                                                                                                                                                   
15.12.
Meidän perheen naisten suuri päivä. Vein heidät Espooseen Ikeaan ostoksille. Hieman pelkäsin kuinka jaksan, mutta ainoastaan nälkä pani vähän ahtaalle. Ruokaakin sentään saatiin. Sallan poikakaveri Jani oli mukana ja molemmat pysyttiin hyvin naisten ostosvauhdissa mukana. Ihan mukava päivä.
18.12. Soitto aamulla polille toi hyviä uutisia. Hoito voidaan antaa. Ehdin toipua jouluun huonovointisuudesta. Hyviä uutisia tuli lisää hoidossa, kun hoitava lääkärini ilmoitti kasvaimen koossa tapahtuneen radikaaleja muutoksia - parempaan suuntaan. Voiko parempaa joululahjaa toivoa.
19.12. Aamupäivällä olo niin hyvä, että lähdin Eijan kanssa kaupungille. Siellä se hyvä olo hävisi. Ei pitäisi kiirehtiä näiden hoitojen jälkeen. Päivän aikana sain monia ilahduttavia viestejä sähköpostitse. Ihanaa kun on paljon ystäviä.
20.12. Ei se olo vieläkään herkkua ole. Ulkona pakkanen enkä käynyt kertaakaan pihalla. Silti näin monia ihmisiä, jotka toivat joulutervehdyksensä kotiimme.
21.12. Muutama päivä jouluun ja kirjoittelen tätä aamulla. Saija on koululla ja Eija tekee viime hetken jouluvalmisteluja. Tässä yhteydessä haluan toivottaa teille kaikille ystävillemme Kiireetöntä joulua ja muistetaan miksi joulua vietetään.
22.12.-27.12. Joulua vietimme Lievestuoreella Eijan kotitontilla. Jouluksi valmiiksi luvattu mökki ei ollut kylläkään ihan valmis, mutta tuvan puoli saatiin sentään sellaiseen kuntoon että päästiin sinne yöpymään. Jouluaattoon kuuluivat haudalla käynti, saunomiset, jouluherkut ja tietysti lasten ja lastenmielisten iloksi joulupukki. Koko joulunajan vaivasi ummetus. Hyvää ruokaa tuli silti nautittua. Tapaninpäivänä vierailtiin ensin Sallan luona, siitä jatkettiin Jyväskylään Ilkan ja Eiran luo josta edelleen käynti Pitkäsen Pirjon luona. Illalla saimme vielä omia vieraita mökille. Kotiin oli lopulta taas kerran mukava palata.
28.-30.12.  Päivät kotona kuluvat nopeasti. Joka päivä kävin katsomassa Jarin harjoitukset opistolla. Pakkanen paukkuu sen verran kovaa ettei ulkona ole järkevää edes juosta.
31.12. Vuoden viimeinen päivä. Eija valmisteli meille hyvää syötävää ja Saijalle saapui kaveri kylään. Syötiin ja nautittiin yhdessä minkä jälkeen lähdimme Montosen Outin luo vastaanottamaan uutta vuotta. Rakettien pauketta ihailimme rautatiesillalta josta näkyy hienosti Heinolan kaupungin rannat. Mukavasti jaksoin vaikka välillä vähän väsyttikin.
 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2002 kaikille. Tehdään yhdessä tästäkin vuodesta ikimuistoinen.

1.1.2002 Se on jälleen uusi vuosi vauhdissa. Tämän vuoden olen ristinyt tervehtymisen vuodeksi.
5.1.2002 Olo ihan hyvä. Vain pientä nuhaa ja huulet rohtuvat, mutta muuten ei valittamista. Uutta tietoa odotettavissa ensi viikolla. Tiistaina 8.1. on tietokonekuvaus. Silloin nähdään mitä siellä sisällä tällä hetkellä on. Ja hoitoa olisi vuorossa torstaina 10.1. jos vain veriarvot sen sallii. Tukka tilanne tuntuu kiinnostavan monia. Sitä on vielä aika paljon päässä. Hiukset tosin ovat sellaista ohutta untuvaa mutta kuitenkin. Karvoitus on lähtenyt tässä vaiheessa kokonaan ihan muualta.
6.1. Taas oli testitonnin aika. Alku tosihelppoa, mutta jo kasin kohdalla happi tuntui loppuvan. Aika kuitenkin uusi ennätys uudelleen tulemisessani. 6.04,1. Sentään 10 sekuntia parempia kuin viimeksi.
8.1. Tietokonetomografia ja verikokeet Lahdessa. Ihmehomma, sillä kuvauksen jälkeen tuli taas ylen parkkipaikalla. Pari tuntia taas pöhkö olo.
9.1. Työ tekijäänsä kiittää. Ainakin joskus. Minut palkittiin tänään Heinolan kaupungin vuoden 2001 valmentajana. Pääsin jopa lehtien palstoille. Löytyy nettisivuiltakin www.itahame-lehti.fi päiväys 10.1.2001 urheilu
10.1. Rakkaat ystävät. Tätä tietoa te olette varmaan nyt tulleet hakemaan. Kasvain on todellakin pienentynyt reippaasti ja ensi viikolla menen juttelemaan sädelääkärin kanssa jatkohoidosta. Vaikka sainkin nyt sytostaattia ja olo on taas vähän niin ja näin eli pökkyrässä mikä pökkyrässä niin kyllä kehityksen suunta piristää taas kummasti. Voi olla, että tulee enää kerran 24.1. sytostaattia ja sitten on hyppäys sädehoidon maailmaan. Kaiken mennessä hyvin ei kuulemma enää tarvitsisi sytostaattihoitoon palata. Pidetään kätemme ristissä edelleen ja loppukin sujuu.
11.1. Päivä on mennyt lennossa. En tiedä mihin se livahti, mutta nyt pitää lähteä antamaan ohjeita jumpalle.
12.1. Jari meni NMV-leirille Liikuntamyllyyn. Itse en sattuneesta syystä jaksanut mennä. Silti päivästä tuli ikimuistoinen. Eijan kummityttö Katja tuli Mikansa kanssa kylään. Heidän ensimmäisen lapsensa laskettu aika 11. helmikuuta on Katjan Eija-kummin syntymäpäivä ja he tulivat hakemaan meiltä vauvan vaatteita. Naisten käytyä kävelyllä vieraat päättivät jäädä yöksi. Oloani helpottaakseni lähdin Mikan kanssa pienelle kävelylenkille. Oltuamme paluumatkalla Katja soitti, että nyt lähdettiin laitokselle ja niin vieraamme lähtivät. Ruoka oli valmistunut, mutta se jäi heiltä nyt syömättä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Katja synnytti tytön Porvoon sairaalassa (asuvat Pernajassa) ja syntymäpäivä olikin 13.1. mikä sattuu olemaan Katjan toisen kummin Salmen (Eijan sisko) syntymäpäivä. Eli tuntuu pienokainen olevan tiukasti sidoksissa äitinsä kummeihin. Onnea vaan tuoreille vanhemmille.
13.1. Edellä oleva iloinen tapahtuma päivän kohokohta. Oma olo kehno. Joka paikasta vuotaa räkää eikä mitään jaksa tehdä. Lepoa, lepoa.
14.1. Edellinen yö meni lähes valvoessa. Nuha oli helpottanut. Parempaan suuntaan taas.
15.1. Upean kokemuksen päivä. Olimme illalla Eijan ja Laatusen Teuvon sekä Sinikan kanssa Lahden Sibelius-talolla Hectorin konsertissa. Olen haaveillut jo noin 15 vuotta joskus meneväni Hectoria katsomaan ja nyt kun Eija varasi liput niin mentiin. Kannatti totisesti, sillä samalla kertaa sain nähdäkseni kaksi suosikkiani. Lavalle astui yllätysvieraana Pepe Willberg. (Siis mestareiden mestarit) Konsertti kesti reilut kaksi tuntia eli rahalle saatiin vastinetta. Jos Hector 35v Tour sattuu paikkakunnallesi suosittelen lämpimästi lipun ostoa. Huonona puolena minulla oli kurkku kipeä jo puolivälissä konserttia ja valvotti pitkään yöllä.
17.1. Kävin lääkärillä ja sain tietää seuraavia asioita. Sytostaattihoitoa annetaan vielä kerran ensi torstaina, mutta sitten seuraa noin kuukauden toipumisjakso. Sitten alkaa sädehoitojakso Pikonlinnan sairaalassa Kangasalalla lähellä Tamperetta. Siellä tulee käydä viidesti viikossa, kolmen-neljän viikon ajan. Lopullinen määrä selviää sitten siellä päässä tehtävissä tutkimuksissa. Hoitoani suunnittelevat lääkärit olivat molemmat paikalla ja he vakuuttivat, että sädehoidossa ei tule enää näitä huonoja oloja. Nieleminen voi vaikeutua, mutta kunto kohenee jo hoidon aikana. Joskopa minä sittenkin vielä elämäni aikana parannan tuota 50 km:n kävelyennätystäni niin, että siihen perään liitetään aika eikä edetty kilometrimäärä. No en vielä rupea sellaiseen harjoittelemaan. Nyt parannutaan ja sitten ajatellaan. Ehkä ajatukset on sitten järkevämpiä. Vaan hyvältä tuntuu vaikka viime yönä nukahdin vasta n. klo 5. Ja saa soitella jos siltä tuntuu.
19.1. Jarin kanssa opistolle illalla. Vähän koordinaatiota ja muutama lähtö ennen seuraavan päivän pikajuoksucupia. Niin oli tarkoitus, mutta toiseksi viimeisellä lähdöllä Jarin takareisi kramppasi ja eka kisa jäi väliin. Nyt katsellaan rauhassa niin urheilija kuin valmentaja kuntoon.
22.1. Käväisin verikokeessa ja tein talkkarin hommia, kun lunta tulla tupsahteli taivaalta. Aika rauhalliseen tahtiin joutuu tuota lunta työntelemään. Lyseonmäen koululla oli toimintapäivä, jossa tehtiin neljälle kanille ruumiinavaus. Meidän Saija oli kerännyt edellisellä viikolla 101 nimeä adressiin, jossa vedottiin kanien puolesta ettei niitä tapettaisi. Näiden yläasteen oppilaiden sanalle ei kuitenkaan paljon arvoa annettu. 
23.1. Yritin pelailla sählyä opettajien vuorolla, mutta kyllä se oli enemmän pallon siirtelyä muille vielä tässä vaiheessa. Jarin reisi jo parempi!
24.1. Kerrankin olin innoissani lähdössä sytostaattihoitoa saamaan. Olisihan tämä viimeinen kerta huonoa oloa siinä muodossa. Kävi vain niin, että veriarvot ovat taas niin kehnoja jotta hoitoa joudutaan siirtämään ensi viikkoon. Tosin päätös oli varmasti oikea, sillä en jaksanut kunnolla tehdä lumitöitäkään illalla.
25.1. Aamulla lehdessä kanikeskustelu koulun tiimoilta jatkuu. Nyt on lehdessä kolme eri kannanottoa. Jo aiemmin oli kaksi eri lukiolaisten kirjoitusta aiheesta. Arvoistahan tässä on kysymys. Kuka minkäkin valitsee.
26.1.-27.1 Lievestuoreelta ilmoitettiin, että mökin sauna on valmis. Lähdettiin Saijan kanssa virkistämään mieltä sinne. Eija jäi viikonloppu töihin. Saunanlämmitys meni ihan pipariksi. Ei osattu Jorman kanssa lämmittää Aito-kiuasta. Ohjeita ei ollut ja siitä tuli kova katku, joka tuntui silmissä ja nenässä. Eikä se saunakaan vielä kokonaan valmis ollut. En suosittele kenellekään samoja työmiehiä jotka siellä on olleet. Vaan unet oli mökissä hyvät. Jarilla olisi ollut kisa Helsingissä, mutta ei riskeerattu jalkaa. Ehtiihän noita kisoja tahkota kun malttaa.
28.1. Aamulla verikokeeseen ja seuraavat päivät odottelua.
29.1. Saija meni kitaratunnille Jyränkölään ja oli todella innostunut asiasta. Itsellä olo vähän huono. Ilmeisesti tuleva hoito jo pyörii päässä.
30.1. Niinhän se on, että alitajuntaan on iskenyt jokin kumma. Huono olo alkoi jo kun taksi tuli noutamaan pihasta. Itse hoito meni ihan mukavasti. Vasta kotona oksentelin pari kertaa perinteiseen tapaan. Unta kaaliin ja paljon.
31.1. Tänään tuli Tampereen yliopistollisesta keskussairaalasta lappu. Siellä on lääkärinvastaanotto tiistaina 12.2. Sädehoitojaksoista päätetään lopullisesti siellä. Polilla sain hyvää hoitoa ja Päivi hoitajani sanoi sädehoidonkin väsyttävän. Aika näyttää.
1.2. Jo on aikoihin eletty. En jaksanut edes jumppaa pitää. Piti hoitaa tuuraaja paikalle.
2.2. Väsyttää ja ruokaa pitää työntää väkisin sisään, että edes vähän saa ravintoa. Huh.
3.2. Rankka päivä, sillä olin luvannut hoitaa kävelyt ja olla itse ylituomarina Vierumäellä veteraanikisoissa. Mukavasti osanottajia peräti 15. Toisaalta oli hauska tavata kavereita. Mukana oli myös Mr Elämäntapa Antti Honkonen, joka tekee arvokasta työtä omalla sarallaan Elämäntapaliitossa. Kun vielä perään vedin Jarin harjoituksen niin johan oli Kalermon poika puhki.
4.2. Niin olin väsynyt etten kunnolla edes nukkua jaksanut! Valvoin lähes koko yön.
5.2. Alkaa elo taas voittaa. Paitsi että kupla meinaa nousta otsaan kun vessaan menee. On taas tuo ummetus riesana.
6.2. Eteenpäin taas. Vatsa toimii ja kakka kulukee. Illalla Jarin kanssa opistolla. Poika on taas kunnossa. Saa sitten nähdä onko kuitenkaan vielä ihan kisavauhdissa ainakaan 60 metrillä. Viikonlopulla kokeillaan pari kisaa.
7.2. Jo sivujen päivityskunnossa. Eli kohta taitaa alkaa lenkkeilyn aika. Kunhan jäät sulaa teiltä ja ukko paranee, niin pois tieltä männyt ja kävyt. Täältä tullaan!!!   Ystäväni Mursun Veijo muisteli menneitä aikoja ja sitä kuinka hienoa oli aikanaan Posiolla keväällä päästä sulalle hiekkatielle. Hänestä tuntui kuin lentoon olisi lähtenyt. Minulla vauhti voi olla hitaampi mutta tunne tullee olemaan vähintään yhtä hieno.
8.2. Olo tuntui mahtavalta. Liekö osansa kuivatulla poronlihalla jota olen syönyt, mutta pirteältä on olo tuntunut. Innostuin vähän liikaa ja aloin jumpalla tekemään liikkeitä liiankin tarmokkaasti. Tietysti jänteissä tuntui heti ja se rajoitti liikkumista. Mutta se jo oli mukava tunne kun sai hankittua hien päälle liikkuen. Tällaisia onnistumisen elämyksiä joka päivä niin elämä on yhtä riemua.
9.2. Aikaa on ehtinyt vierähtää siitä kun olen ollut katsomassa kisoja. Nyt Jari aloitti pikajuoksucupissa Lahdessa. Juoksi 60 metrillä ennätyksensä 7.11 ja varaa on vielä paljon parempaan. Jätettiin paukkuja seuraavalle päivällekin.
10.2. Matkustelua. Nyt oltiin Helsyn kisoissa liikuntamyllyssä. Opintoreissu jos mikä. Sisähallissa nelonenkin on taktiikkajuoksu. Ei saa jäädä pussiin tai homma menee hölyttelyksi kuten nyt. Tosin itse en ole koskaan päässyt millään etenemistavalla matkaa aikaan 52.05 joten kaikki on suhteellista. Illalla ihmettelin olympialaismenoa TV:stä.
11.2. Eijan vaimoni syntymäpäivä. Rauhallisesti kotona. Päivänsankari tosin illalla töihin.
12.2. Tänään kävin lääkärissä Pikonlinnassa. Edessä on maaliskuun alusta 15 käyntiä samassa paikassa sädehoidossa. Sain ihmetellä tietokonekuvista joita minusta on aiemmin otettu kuinka paljon kasvain on pienentynyt. Lääkäri epäili siitäkin osan olevan vain kiinnikkeitä. No hoidetaan kaikki paha pois minusta ja käydään muutama keikka Pikonlinnassa. Harmittaa, että siinä välissä eli ensi tiistaina pitää taas matkustaa Pikonlinnaan tietokonekuvaukseen ja hoidon suunnitteluun. Miksikähän ei tuota lääkärinkäyntiä ja kuvausta voinut hoitaa samalla reissulle. Takaisin tullessa pistäydyin Sairakkalassa äitini serkun Reinon luona. Oli mukava jälleen näkeminen. Edellisestä onkin kulunut jo 24 vuotta, mutta hyvin toisemme tunnettiin. Olen siis osittain juuriltani myös hämäläinen. Vaarini äidin puolelta on syntyjään Hämeenkoskelta. Itse olen siis sekoistus hämäläistä-karjalaista ja lappilaista, joten se selittänee osittain miksi viihdyn hyvin kaikkialla.
13.2. Tätini Ulla soitteli Rovaniemeltä ja kerroin hänelle että parin viikon päästä tullaan katselemaan kotipuolen maisemia. Eiliseen asti lähtö oli epävarmaa. Illalla pm-hallit Iskun järjestämänä Vierumäellä. Osanottajia vähän. Liekö olympialaiset osasyynä.
14.2. Ystävänpäivä. Viestejä tuli ja lähti paljon. Ihan mukava tapa.
15.2. Lievestuoreelle illaksi sillä seuraavana päivänä on juhlat. Mökillä yötä.
16.2. Mikan ja Katjan lapsen ristiäiset. Tämä meidän perheeseen mukavasti liittyvä pienokainen sai nimekseen Siiri Talvikki. Ristiäiset pidettiin Mikan vanhempien luona Äänekoskella. Ihan mukava tilaisuus ja uudenlaisia perinteitä. Illalla saunottiin siinä Aito-kiuas saunassa ja löylyt oli loistavat. Sellaiset mukavan pehmeät. Sinne on mukavaa viedä saunomaan kuka tahansa. Mökki tosin oli edelleen osittain kesken.
19.2. Eijan päivä ja nyt käynti Pikonlinnassa tietokonekuvauksessa. Ei sen kummempaa. Palin (Forsblom) kanssa matkat sujuu mukavasti ja turvallisesti.
21.2. Käydessäni Jarin kanssa opistolla kokeilin taas kilpakävelyä. Tein niin paljon alkuverryttelyä etten enää jaksanut vetää sitä tonnia, mutta kokonaismatkaa kertyi paljon enemmän kuin aiemmin.
22.2. Olen syönyt viikon kuivattua poron... eikun hirvenlihaa ja olo tuntui niin hyvältä, että tein jo jumpalla osan liikeistä mukana ja palloilin sen minkä jaksoin. Liikunnalla hankittua hikeä. Tuntui hienolta.
24.2. Jäin lomaleskeksi, kun koulujen talvilomat alkoi ja Saija pääsi lähtemään Eijan kanssa Ruotsissa. Mukana matkusti Saijan kaveri Marju.
25.2. Helsinkiin, juttukeikalle. Aluksi käväisin SUL:ssa, jossa tapailin tuttuja. Kävin siis sen talon huipulla. En ihan johtajien (Antti tai talouspiällikkö Arto) luona mutta lähellä eli tiedottaja Tarun huoneessa. Tarulla on edessään pieni harjoittelurupeama, sillä hän lupasi sairauteni alussa että kävelemme kumpikin vielä kilpaa. Koska uskon sen tapahtuvan itselläni jo elokuun pm-kisassa niin Tarulla on startti samaan aikaan Lahdessa. Siis luvassa kaksi mielenkiintoista paluuta radalle. Illalla ensimmäistä kertaa Hakunilan väestönsuojassa kävelytalli H.E.V.I. :n vieraana. Yöksi Pekolan Tapsan ja Kertun luo. Kiitos teille.
26.2. Päivä alkoi hiihtokilpailulla. Juoksijalehden mestaruushiihdot pidettiin Paloheinässä, jossa kävin nyt ensimmäistä kertaa. Ensin oli 3 km perinteistä ja sitten 3 km vapaalla tyylillä takaa-ajona. Valitettavasti yksi suurista ennakkosuosikeista eli setäni Ilkka oli sairastunut ja jäi Jyväskylään parantelemaan itseään. Toimin virallisena (vain kravatti puuttui) ajanottajana perinteisellä osuudella minkä jälkeen poistuin Suomen Ladun Töölönlahden toimintakeskukseen, jossa istuskeltiin keskellä kaupunkia nuotion äärellä makkaraa paistellen ja kahvitellen sekä muistakin herkuista nauttien. Kiitos Sirpalle! Jälkiruokaa italialaisessa ravintolassa Juoksijalehden huippuhiihtäjien seurassa. Päivä jatkui Ekblomin Tommyn jututtamisella stadionilla. Tommyhan on uusin Suomen kestävyysjuoksijoiden päävalmentaja. Ja ennen kotiin ajoa vielä Hakunilan väestönsuojaan katsastamaan Suomen johtava juoksutalli eli Talli 2000. Ja sitten yksi lepopäivä.
28.2. Naiset tuli kotiin Ruotsista yhdessä Eijan siellä asuvan Salme siskon kanssa. Pian he jatkoivat matkaa Lievestuoreelle. Itse suuntasin matkani Lahden rautatieasemalle, josta lähdimme Putron Jarin, Paakkisen Suvin ja Haapasen Heidin kanssa kohden Rovaniemeä ja SM-hallia.
1.3. Aamulla ennen kahdeksaa (huonosti nukutun yön jälkeen) perillä. Serkkuni Jyri oli vastassa ja vei meidät kunkin majapaikkoihinsa. Tytöt opistolle ja meidät Jarin kanssa tätini Ullan luo Pullinrantaan, jossa saimme nauttia ruhtinaallisesta vieraanvaraisuudesta koko viikonlopun ajan. Sukuni oli valjastanut viikonlopun meidän reissumme onnistumiselle, sillä myös Yrjö enoni kuskasi meitä tarpeen mukaan ja paljon ylikin. Ja opistolla tulokahvit tarjosi Jokkeri ykkönen, Kari Sanelma. Tunsi tulleensa kotitanhuville.
2.3. Ensimmäinen SM-kisapäivä toi heti mitalin, kun Jari juoksi SM-hopeaa M19 sarjan 400 metrillä ajalla 51,05. Suvi oli kuudes 60 metrin loppukilpailussa, jonne pääsy oli jo hieno juttu. Markku serkkuni kävi perheineen myös morjestamassa ja kisoja katselemassa. Tukkani paljous ihmetytti monia. Eli tukka kasvaa ja kylä se kuntokin hiljaa kohoaa. Jos jotain negatiivista matkasta hakee niin kisojen järjestelyssä paikallisilla on paljon opiskeltavaa. Paljon lisäkoulutusta pitää viedä napapiirille ennen seuraavia yleisurheilun arvokisoja. Ja kävelymiehenä pääsin olemaan pienenä apuna kahdessa kävelymitalissa. Se tuntui hyvältä sekin. Tsemppiä vain Mia ja Merja.
3.3. Toinen päivä. Jarin 200 metriä päätettiin jättää väliin kireiden takareisien vuoksi ettei tule turhia vammoja. Yksi mitali tyydyttää tässä vaiheessa. Suvi kirkasti edellispäivän mitalisaaliimme voittamalla kultaa N17 sarjan kuulantyönnössä. Soittelimme päivien aikana useaan otteeseen Suvin valmentajan ja isän Erkin kanssa. Lopputulos loistava. Voittomarginaali toiseen 1,56 metriä. Tonterit ja Mäyrät tekivät viikonlopustamme nautittavan myös muuten kuin urheilullisesti. KIITOS teille kaikille.
4.3. Juna aamulla Lahdessa, sieltä Heinolaan ja reilun tunnin päästä taksi jo kaartoi pihaan. Pikonlinnaan merkittäväksi ja lopulta olisi annettu jo ensimmäinen sädehoitokin, mutta kone meni juuri siinä vaiheessa rikki. Huomenna se alkaa ja 28.3. loppuu. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisi loppunut syntymäpäivänäni 27.3., mutta sädekoneen rikkoutuminen siirsi hoidon loppua päivällä. Siis kaiken mennessä kohdalleen.
5.3. Hoito alkoi eikä tunnu missään. Eikä tartte tuntuakaan kunhan kasvain saa kyytiä. Tästä sitten ajellaan päivittäin hoitoa saamaan ja kotiin seuraavaa reissua odottamaan.
6.-8.3. Pikonlinnan reissut ovat sujuneet rattoisasti. Matkoilla meillä on riittänyt juttua kuskini Forsblomin Palin kanssa. Eli taksi kulkee ja minä sen kun istun kyydissä. Keskiviikkona otettiin verikoe ja hemoglobiini on kerrassaan hyvä tämän hetken mukaan eli 131. Hiukan reissut väsyttää ja uni maittaa, mutta paljon on helpompaa kuin sytostaattihoidon aikaan.
9.3. Kävin auttelemassa Iskulaisia Hippohiihtojen järjestelyissä. Pyryinen keli vaikka koko viikon on ollut aurinkoista. Verotti varmasti osanottajia. Iltapäivällä lähdin ensimmäiselle juoksulenkilleni jälkeen hoidon aloittamisen. Ei oikein sujunut. Se oli sellaista vähän matkaa hölkkää ja kävelyksi menoa. Juostessa henki meinasi loppua heti alkuunsa. Aikaa noin 4 kilometrin lenkillä kului 35.39.
10.3. Niin paljon jäi edellisen päivän lenkki vaivaamaan, että otin uusiksi. Nyt aikaa meni 30.07. Huimaa parannusta. Keli oli huomattavasti parempi.
11.-14.3. Sitähän nämä päivät nyt on. Ajelua välillä Heinola-Kangasala. Olo koko ajan ok. Torstaina kävin parturissa, kun tuo tukka kasvaa jo lähes entiseen malliin. Parturi tosin sanoi että pitäisi alkaa kehittelemään uusi kampaus minulle. Entinen jäykkä tukka on muuttunut pehmeäksi. Ja samana päivänä kaikki hoidot oli myöhässä. Ensimmäisen kerran olin tietenkin sopinut myös iltamenoja. Oltiin Jarin ja täällä Heinolassa töissä käyvän kreikkalaissyntyisen Dimin kanssa opistolla. Dimi on innokas auttamaan meitä voimaharjoittelussa. Saijalla pitää perjantaina palauttaa yhteishakupaperit ja niiden kanssa on mietitty vaihtoehtoja.
15.3. Kello vasta kymmenen ja puhelin soinut monta kertaa. On nimipäiväni. Kohta tulee Laatusen Teuvo käymään, sitten Poskelan Heidi Pihla tyttönsä kanssa. Puolilta päivin Puikkosen Seppo ja Tuula tulevat meille syömään paluumatkalla Lievestuoreen mökiltä. Saija lähtee heidän mukanaan Lietoon serkkujen luo kyläilemään. Ja kahden jälkeen kaartaa taas Pali hakemaan sairasta hoitoon. TJ 9.
16.-17.3. Pitkästä aikaa siinä kunnossa että jaksoin lähteä Jarin kanssa Nuorten Maajoukkuevalmennettavien leirille Helsingin Liikuntamyllyyn. Sunnuntaina se sitten alkoi. Nimittäin nielemisvaikeudet tulivat ihan tuosta vaan. Minulle oli sanottu näin käyvän noin kahden viikon kuluessa sädehoidon alkamisesta ja niin siinä kävi. Leiri meni mukavasti ja matkat tehtiin Tonterin Pertin kyydillä. Kiitoksia vain sinne Hartolan suuntaan.
18.-19.3. Leppoisaa ajelua tutuksi tulleella välillä. Tiistai-iltana meillä käväisi kylässä tuo mainio kreikkalainen eli Dimi. Hän viipyi meillä pitkään antaen ohjeita Putron pojan voimaharjoitteluun.
20.3. Tämän päivän Pikonlinnan reissulla poikettiin palatessa Päijät-Hämeen keskussairaalassa Lahdessa. Heinolan Ladun puuhamies ja hyvä ystäväni Rautiaisen Seppo oli joutunut petipotilaaksi keuhkokuumeen iskiessä. Kukapa olisi vuosi sitten uskonut, että me kaksi sairastelisimme nyt. Tällaista se vaan on. Onneksi koskaan ei tiedä kaikkea etukäteen. Omasta itsestäni tiedän kuinka ystävien käynti piristää.
21.-22.3. Se on viikko pulkassa ja hoitokerrat vähenee. Lahtelaista liikennekulttuuria on ihmetelty. Ohituskaistalla ajetaan hiljempaa kuin oikeanpuoleisella. Ja onhan siinä ihmetelty paljon muutakin.
23.-24.3. Nyt sitten matkattiin viikonlopuksi Sveitsiin, sinne Hyvinkäällä sijaitsevaan. SUL:n tuomarikouluttajien koulutustilaisuus pidettiin siellä. Kävelypuolella oli Heinolasta minun lisäkseni Huuskosen Ilkka. Me ollaan nyt kävelyn liittotuomareita sen vuoden loppuun asti kun täytetään 70 vuotta. Muutaman kerran siis ehditään vielä radan varrelle menijöitä tarkkailemaan. Kyydin minulle tarjosi tällä kertaa Launian Antti, lähettäjäkouluttaja Heinolasta. Kouluttajina meillä toimi tällä kertaa Essayahin Sari, Tarkkasen Pentti ja Fröbergin Anne. Vaativimmat osuudet olivat ruokailut. Piti todella tarkkaan purra kaikki pieneksi ja niellä sitten nopeasti. Lääkettä siihen on, mutta samalla se puuduttaa myös kielen mikä ei sekään tunnu kivalta. 
25.-26.3. Maanantaina normaali käynti hoidossa. Tiistaina verikoe ja hoito. Kotona klo 19.15 ja sitten saunaan. Huomenna aikainen herätys, sillä jo klo 8.45 on hoito ja sitten perään lääkärillä käynti. Saa nähdä tuleeko mitään uutta vai onko se vain rutiini jutustelua. Toivon kyllä jotain saavani tietää tämän hetken tilasta. Olenhan kohta jo 44 vuotias.
27.3. 44-vuotissynttärini alkoivat ajelulla Pikonlinnaan, jossa ensin oli sädehoito ja perään lääkäri. Hän tutki minulta eri kohdista ettei vain löydy mistään uusia patteja. Ei löytynyt. Keuhkot ei pelaa vielä ihan täysillä ja kuulemma voi tulla vielä hengitysongelmia, kun sädehoidon vaikutukset yltävät keuhkoihin. Noin kahden-kolmen kuukauden päästä. Keuhkot ovat siis kuin hämäläiset. Tajuavat vähän myöhässä mikä siihen on osunut.    Illalla pidettiin pienimuotoiset synttärit kotona. Riennoissa olivat mukana pirssimies ja sen muija eli Forsblomit sekä Laatusen Tepi Sinikan ja Jiipeen kanssa. Oli oikein mukavaa. Ja nauruhan pidentää ikää.
28.3. Taas juhlapäivä. Nyt oli viimeinen kerta sädehoitoa. Kiitos kaikille Pikonlinnalaisille. Teillä on siellä todella hyvä palvelu ja iloisen reippaat otteet. Paluumatkalla syötiin Palin kanssa "juhla-ateria" Aapiskukossa Pälkäneellä.
29.3. Pitkäperjantai sujui erilaisia pikkurästitehtäviä tehden. Iltapäivällä ajelin Poskelaan kun on nuo uuden vuodet kahvitkin vielä juomatta heidän kanssaan. Paikalla olivat myös pojat Jari ja Jarno sekä jälkimmäisen tyttöystävä Anne. Antero oli perin yllättynyt kun näki minun saapuvan. Jos näette Uurajärventien ensimmäisen talon ulkoseinässä ison rastin se johtunee siitä. Tarjoilu oli taas ruhtinaallinen. Kiitos Lissulle!!! Valitettavasti nielemiskoneistoni ei ollut oikein kunnossa. Ensi kerralla sitten.
30.3. Eija oli vielä aamuvuorossa, mutta hyvissä ajoin me päästiin lähtemään pääsiäissynttäreille Lietoon. Illalla saunoimme Eijan veljen Martin luona ja menimme aikaisin nukkumaan että jaksettaisiin seuraavana päivänä.
31.3. Tänään vietetään Martin vaimon Sadun synttäreitä. Nyt hän on jo toisen kerran kakskymppinen. Lapset oli viety Satun ystävän Ailan lasten luo ja meidän Saija oli siellä lapsenvahtina. Juhlimassa oli 14 henkeä ja mukavaa oli. Tarjolla oli hyvää juomaa ja ruokaa sekä hauskaa seuraa. Pieniä ohjelmanumeroita oli välissä ja tanssia riitti pitkälle aamuyöhön. Eli taas mentiin aikaisin nukkumaan, jo klo 5.30. Tosin päivä oli vaihtunut siihen oikeaan Sadun syntymäpäivään. Ihan mukava aprillipäivän alku.
1.4. Lyhyet yöunet ja paluu aprillipäivään. Iltapäivällä lähdimme kotimatkalle ja väsytti jonkin verran. Olimme jo Lahdessa kun puhelin soi. Langan päässä oli hoonosti Soomea puhuva Irina, joka halusi ostaa automme. Arvasin heti aprillipilaksi, mutta epäilin ensin väärää henkilöä. Terveisiä vaan Raili, koska haette auton. Meillä tosin on vaan vanha Opel. Puhelu olisi voinut tulla jo aikaisemmin sillä se piristi mukavasti niin kuskia kuin vaimoaan. Ja kotiin oli taas mukava palata.
2.4. Tänään käytiin hakkutyömaalla Heinolan kaupungin metsälautakunnan kera. Käynnin jälkeen meillä oli kokous kaupungintalolla. Aamupäivä kului lukiessa piirin yleisurheilukalenterin oikovedoksia.
3.4. Koneen äärellä on taas vietetty paljon aikaa. Kohta aion kokeilla miltä ulkoilu tuntuu. Josko voisi edetä vähän reippaammin. Illalla on vuorossa Putron Jarin treenien seuraaminen. Niin, että olkaa huoletta. Kyllä näitä kuulumisia ilmenee vaikka hoidot ohi onkin.
4.4. Käytiin Forsblomin Palin ja koirien kanssa kävelemässä jäällä. Lähdettiin kirkonkylältä läheltä Suomen euroviisuedustajan Lauran tonttia. Käveltiin ja nautiskeltiin mukavasta kevät kelistä sekä eväistä. Koirat telmivät innoissaan. Puhelinkin soi välillä ja meille tarjottiin viikonlopuksi pientä Viron reissua. Ei juuri sillä hetkellä innostuttu. Illalla oli vuorossa Iskun yleisurheilujaoston kokous, piipahdin välillä salilla auttamassa Jarin punttitreenissä. Kokouksen jälkeen Pali soitti ja kertoi kotona innostetun reissuun. Siispä oma loma-anomus sisään ja vaimon myöntäessä sen soitto takaisin Palille.
5.4. Päivä meni kirjoitellessa historiikkia ja Lahden seudun yleisurheilun tiedotetta. Illalla pidin pitkästä aikaa jumpan ja mukana oli 15 eri ikäistä ja kuntoista joista itse kuitenkin vielä se heikoin. Tein silti mukana jo aika paljon eri liikkeitä. Sormesta katkesi suoni ja se vähän turposi mutta muuten meni ihan mukavasti. Lopuksi kotiin ja saunaan.
6.4. Aamulla kuskimme Raili haki pihasta ja niin me Palin kanssa suunnattiin kohden etelää vaikka aluksi suunta piti olla aivan päinvastainen. Linjalla Helsinkiin ja Nordic Jet Linella Tallinnaan. Matka meni nopeasti hyvässä seurassa. Tullimuodollisuudetkin  menivät nopeasti. Vain viisi minuuttia satamaan saapumisesta oltiin jo ulkona. Perillä majoituimme Hotelli Domina Ilmarine Residenceen. Huoneet ovat kaikki sviittejä. Alhaalla olohuone telkkareineen ja keittiöineen ja ylhäällä makuuhuoneen kokoinen parvi. Suosittelen kaikille, sillä myös palvelu oli erinomaista. Satamaan ja vanhaan kaupunkiin on sieltä lyhyt matka. Käytiin päivällä syömässä Olde Hansassa missä ruoka oli hyvää. Pali tosin tilasi sikaa ja sai kanaa, mutta hyvää kuulemma oli. Saatiin hyvitykseksi molemmille snapsit. Illalla syötiin huonosti ja kalliisti. Emme suosittele Casanova ravintolaa. Mikään ei pelannut ja ruoka oli mautonta. Harva osaa pilata lohen noin hyvin. Sulateltiin sitten ruokia tanssien Sossi Klubilla. Ja ajoissa nukkumaan.
7.4. Aamupalan jälkeen ostoksille Merekeskukseen ja sitten vanhaa kaupunkia kiertelemään. Minulle kävely siellä kävi hyvästä kuntoutuksesta. Paluumatka sujui jälleen nopeasti. Illalla kotona onnellisena omaan petiin ja kuulemma heti nukahtaen. Väitti Eija.
8.4. Se on maanantai ja historiaa tarkastellen sekin sujui. Murkkuikäisemme kanssa oli pieni episodi, mutta väittävät sen kuuluvan jossain vaiheessa asiaan. Sellaista se on tämä elämä. Ylös - alas ja niistä riemuja repien.
9.4. Tiistaipäivän urotekoni oli 4 kilometrin testilenkin kiertäminen ajassa 27,54. Se on yli 2 minuuttia aiempaa nopeammin. Vaikealta tuntui, mutta kyllä kunto kuitenkin koko ajan kohenee. Ja vihdoin sain myös LaSY:n tiedotteen valmiiksi. Oli Suomen kielen päivä toivottavsti ei ole kovin pahoja virheitä.
10.4. Aurinko paistaa porottaa ulkona ja kesä keikkuen tulevi. Siinä tiedotteessa oli vielä jotain vialla ja sitä korjaillessa meni taas hieman aikaa. Onneksi Lahtisen Janne soitti. Muuten olisin myhäillyt tyytyväisenä kunnes kaikkialta olisi alkanut tulla viestejä. Kirjoittelen tätä iltapäivällä ja kohta lähden kokeilemaan kilpakävelyä. Joskopa se sujuisi yhtä vauhdilla kuin tuo juoksentelu.
11.4. Hieman paluuta eiliseen. Kävellen syke pysyi vähän tasaisempana eikä kasvaimen kohdalla tuntunut samanlaista tunnetta kuin juostessa. Silloin tuntuu kuin sisällä olisi jotain irrallaan. Kävellen 4 kilometriä sujui ajassa 28.39 eli ihan kohtuullisesti. Tänään sitten vähän sellainen ei jaksa mitään olo. Vaan LaSY:n kokouksessa Lahdessa kävin.
12.4. Päivä kului taas nopeasti. Iltasella pidin kuntopiirin 15:lle innokkaalle. Sitten ajeltiin vielä Lievestuoreen mökille, jossa ajoissa nukkumaan. Käsi vain on niin kipeä ettei oikein pysty liikuttelemaan. Samasta kohtaa kuin silloin sytostaatin aikaan.
13.4. Liepeellä kirjoittelin hieman taas historiikkia ja pistäydyin pikaisesti Sirosilla. Osmo oli nyt vuorostaan sairaalassa, mutta jospa ensi kerralla näkisi kerralla hänetkin. Oppipoikani urheilukoulusta eli Pasi oli kihlannut Tarunsa että onnea vaan vielä näin sivujen kauttakin. Myöhemmin käväisin tapaamassa kaveriani Lappalaisen Askoa ja kaikenlaista siinä suunniteltiin tulevaisuutta silmällä pitäen. Ja illalla mahtavat löylyt saunassa.
14.4. Käsi vaivaa aina välissä, mutta toisaalta siinä ei tunnu mitään ihan levossa. Formuloita katsellen ja sitten kotiin ajellen ja viikonloppu pulkassa.
15.4. Piti oikein käydä lääkärillä näyttämässä kättä. Eipä siinä paljon uutta tullut. Kipulääkereseptin sain mutta noita kipulääkkeitä minulla on jo ennestään. Pitäisi saada aiheuttaja pois. Pitänee jatkaa jumppaamista vaikka kipua tuntien. Ilalla oltiin Putron pojan kanssa pitkään salilla. Voimaa, mutta vain Jarille vaikka itselle se tekisi kans hyvää.
16.4. Päivä mennä hurahti, kun muuteltiin taas lukijain ja itsemme iloksi taas näiden sivujen ilmettä. Katselkaapas vieraskirjaa ja olkaa ahkeria sen käytössä. Iltasella käväisin liikuttamassa neljää innokasta tyttöä Vierumäellä. Viestiharjoitukset alkoivat näin jo kaksi kuukautta ennen pm-kisoja eikä kuten viime vuonna kaksi päivää ennen.
17.4. Pitää alkaa hiljalleen virittelemään kirjoitustaitojaan muutenkin kuin Iskun historiaa vääntäen. Ajelin Kuhmoisiin, jossa haastattelin Jonna Välimaa nimistä nuorta naista. Hän opiskelee Kuhmoisten kestävyysjuoksulukiossa ja tähtää isona olympialaisiin. Jutun teen juoksutallilehteen. Illalla olin Iskun hiihtojaoston kauden päätöstilaisuudessa puhumassa nuorille kesäkauden harjoittelusta. Paikka oli Itä-Häme talo Heinolassa. On muuten yksi Heinolan hienoimpia rakennuksia. AIkoinaan Itä-Hämeen kirjapainon rakennuttama palatsi. Hieman syrjässä, mutta vain hieman.
18.4. Päiväkirja merkinnöistä tyhjä. Siis tavallistakin tavallisempaa.
19.4. Käsi vaivaa, mutta jospa se jumpalla korjaantuisi. Jumppasin ja pelasin mukana minkä voin. Aina välillä vihloi kädestä, mutta ei ihan hirveitä kipuja sentään. Ja jumppaajia oli peräti 16 kappaletta vaikka poissa oli vakiojumppaajista puolet. Kesä tulee vastaan ja kävijämäärä kasvaa. Ja minä kun olen muistellut, että yleensä ne kevättä kohden vähenee. Hyvää jengiä niinkuin olen koko ajan kehua retostanut.
20.4. Eija siivosi ja minä yritin taas kirjoitella. Kuumuus vain ei ole kivaa edes kirjoitushommissa. Pieni kävelylenkki tuli tehtyä, mutta ihan normaalisti edeten. Ja nyt tuli lotosta rahaa. Oli neljä oikein eli peräti 7,70 euroa. Onhan sekin jotain.
21.4. Olenkohan minä sittenkään tervehtymässä? Taas lähdin mukaan kisoihin vaikka niistä olisi selvitty ilman minuakin. Piirin maantiejuoksumestaruuksista kisailivat Nastolassa. Meiltä Heinolasta oli (kehtaisko tunnustaa) vain neljä juoksijaa mukana. Kaksi pronssia tuomisina. Katsomossa oli entisiä kovan luokan menijöitä. Ainakin Virenin Lasse ja Paunosen Ari tunnetaan muuallakin kuin kotonaan. Lassen poika Matti voitti 15-vuotiaiden sarjan, mutta se johtui siitä kun meidän seuran Riku Marttinen osallistui 17-sarjaan vaikka täyttää tänä vuonna 15. Ja Stenvallin Anskua yritin piristää taas noissa juoksuhommissa. Lupasin tehdä ohjelman jolla into ja mieli pysyy virkeänä. Oli mukavan tuntuinen tapaaminen. Paikalla oli myös isä Leo. Terveisiä vain sinne SUL:iin Tarulle. Kilpailun jälkeen meillä oli Iskun ja Nastolan Nasevan väen kanssa palaveri, jossa sovittiin yhteisistä suuntaviivoista ajatellen ensi vuonna yhdessä järjestettäviä moniotteluiden joukkue SM-kilpailuja. Eli eipä minusta paljon taas ollut iloa kotona, vaan eipä harmiakaan.
22.4. Edellispäivään viitaten taas höyryämässä kokoukseen. Nyt LaSY:n eli Lahden seudun yleisurheilun järjestämä koulutustilaisuus pm-kisajärjestäjille. Harmittaa vain kun kaikki seurat ei vaivaudu paikalle. Yksi nukkuvista oli oma seura Isku. Onneksi kouluttajissa on kaksi seuran ihmistä, joten jotain voidaan kertoa. Kuten, että koulutuksia pitää alkaa järjestämään ja äkkiä. Itse puhuin tilaisuudessa muuttuneista kilpakävelyä koskevista säännöistä ja tiedottamisesta. Yhtä opiskeluahan tämä tiedottaminen on itsellekin, mutta hyvä kun voin jelppiä niitä jotka tietää vielä vähemmän. Lisäksi nukkuviin lukeutui Hartolan Voima ja Joutsan Pommi, joilla varmasti olisi myös tarvetta paneutua kisajärjestelyihin.
23.4. Kättä tässä välillä pyörittelen ja selvittelen josko pitäisi tuo normaalipuhelin poistaa kokonaan ja ottaa laajakaistayhteys koneelle. Se tietäisi kännykän ostoa Eijalle. Mitenkähän kallista on soitella ulkomaille. (Eijalla sisaruksia Ruotsissa) Ottakaa kantaa ken asioista tietää. Ja taas illemmalla menoksi. Ensin kentän kautta harjoitusohjeita jakamaan. Paikalla kolme tyttöä. Putron Jari tuli heti lähtömme jälkeen valvomaan ja ohjaamaan harjoitusta. Jari meni sen jälkeen punttisalille omaan treeniinsä. Minä pyyhälsin Lahtisen Jannen (piirin valmennuspäällikkö) kanssa Hartolaan lohkokäynnille. Piiri pitää tällaisia tiedotustilaisuuksia kolmessa eri paikassa tällä viikolla. Paikalla oli mukavasti Hartolan Voiman edustajia, yksi innokas
Joutsasta ja me kouluttajat. Tämä oli erilainen tilaisuus kuin eilinen että risoo se ainakin minua. Siis kehuja tiistailta ja risuja maanantailta näille seuroille! Nimipäiviään viettivät veli Jyrki, eno Yrjö ja serkkupoika Jyri, joille onnea.
24.4. Nyt pistin stopin reissaamiselleni ja tavattiin Jarin kanssa. Piirin kalenterista hieman katseltiin tulevan kesän kisoja. Illalla tein taas nelosen testilenkin kävellen. Aika 28.04 alkaa vaikuttaa jo ihan lupaavalta. Ei ole kuin 10 sekuntia heikompi kuin ennätys juosten (siis nykytilassa). Nyt nimipäiväsankarina toinen veljeni Pertti, että Onnea vaan sinne Ouluun. Eija lähti valmistelemaan mökkiä isolle siskolleen Marsalle, joka tulee Suomeen tasakymppisynttäreilleen. Juhlitaan niitä nyt pienimuotoisesti ja sitten kesällä koko suvun ja laajan ystäväjoukkonsa kera. Saijan kaveri Marju oli meillä yötä.
25.4. Se on läheisen serkkuni Markun nimipäivä eli juhlasuora jatkuu. Onnea nyt Tervolan suuntaan. Laatusen Teuvon kanssa paranneltiin välillä maailmaa. Teuvo on minun bestikseni kuten nykynuoret nimittää parhaita kavereitaan. Se on vaan niin, että toisten kanssa synkkaa. Tepi pistäytyi tässä lenkin lopuksi. Illalla Iskun kunniakierrospalaveri.
26.4. Juhlia jatketaan tänään Kokkolassa. Siellä asuva Riitta siskoni täyttää sen minkä laskuoppi näyttää. Syntyi vuonna 1962, että siitäpä laskee. Onnea siskollein toivotan näin olet tänään monesti mielessäin. Viikonkuvassa hieman lisää. Täällä Heinolassa tavallinen päivä. Käväisin pistämässä jumpan alkuun ja jatkoin Saijan kanssa kohti Lievestuoretta. Käsi vaivaa ja luvassa oli Lappalaisen pojan hierontaa. Sain Askolta myös hoitovinkkejä.
27.4. Vielä kerran ja sitten peli poikki. Juhla, jossa olimme itse paikalla. Marja-Liisan viralliset viisikymppiset pidettiin Lievestuoreella. Paikalla olivat päivänsankarin lisäksi Viktor, meidän perhe vahvistettuna Sallan poikakaverilla, Airin pesue, Saimi-mummo, sekä Siltaset Äänekoskelta. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Ennen juhlia tein Sallalle ja Janille kävelytestin sekä lihaskuntotestin. Lähtötaso on mitattu ja kesällä katsotaan miten kuntoilu on alkanut tehoamaan. (tarvetta ilmeni) Homma lähti liikkeelle nuorten, ei minun, aloitteesta! Illalla tuli elämässäni taas uusi kokemus. Olin ensimmäistä kertaa kapakassa oman lapseni kanssa. Salla lauloi karaokessa kappaleen Imagine ja isä kuunteli ylpeänä vieressä. Kappale on tähän asti tuonut mieleeni Lontoon reissun vuodelta 1981, mutta nyt siihen liittyy muutakin. Ja Marsan juhlapäivänä oli tosi hieno keväinen keli.
28.4. Paluu arkeen vaikka onkin sunnuntai. Formuloita veikattiin ja kysyin Airilta vihjettä kahdesta parhaasta. Mentiin Jorman kanssa kioskille ja koska vihjeellä oli jonkinlainen kerroin niin merkattiin kuponkiin viidellä eurolla M. Schumacher - Montoya. Eli hieman tuli rahaa. Asiantuntijamme ei seuraa juurikaan formuloita eli tällaisia kannattaa kuunnella. Ja kotiin oli taas kerran mukava palata. Kättä yritän jumpata Askon ohjeiden mukaan.
29.4. Käsi kulkee mukana ja kaikki kulkee tavallisen arjen tapaan. Päivällä käytiin Kankon Viljan kanssa katselemassa Tommolan koulun maastoon reittiä tulevia Heinola-maastoja ajatellen. Ikosen Pepen (yu-jaoston pj.) idea on hyvä. Eri puolilla Heinolaa juostaan samaan aikaan omia kaupunginosamestaruusmaastoja. Parhaat sitten myöhemmin seuran mestaruusmaastoihin.
30.4. Vapunaatto sujui varsin sekavissa merkeissä. Päivän lenkin tein kilpakävellen ihan rennosti tutun nelosen. Aikaa meni 28.45 eli helposti. Mutta ei ehkä sittenkään helposti, sillä lenkin jälkeen oli pinna hieman kireällä. Nuoren neitin kanssa ei oltu ihan samalla aallonpituudella iltasuunnitelmien suhteen. Jäätyäni yksin (Eija töissä, Saija kaverin kanssa lapsenvahtina) hurrauttelin Rainion mäelle Teuvon ja Sinikan luo, joiden naapuritkin tulivat menoon mukaan. Siellä viihdyin lopulta niin hyvin, että olin yötäkin.
1.5. Illalla sovittiin porukan kanssa, että mennään aamulla Harjupaviljongille ottamaan vappua vastaan vaan aikeeksi jäi. Ulkona satoi ja se kelpasi hyväksi tekosyyksi kaikille. Minä kävelin sitten veturitornin vapputapahtumaan, jossa olikin paljon kansaa liikkeellä. Veturitornin Paula loisti tyytyväisenä ja käväisinpä puhumassa tornin Hyde Park pöntössä. Sellaista liirum laarum ja kaikki hyvin vaan paremminkin vois olla. Iltapäivällä Putron Jarin kanssa mäkitreeni Latumajan mäessä. Sellainen 12 kertaa ylös alas. Ja kohtuullisen kovaa. Näyttäisi poika olevan kunnossa.
2.5. Kun ei kaikkea ylös merkkaa niin mitään ei muista. Illalla joka tapauksessa metsälautakunnan kokous.
3.5. Historiaa taas monta sivua uusitussa muodossa koneelle sain. Jospa se valmistuisi vain. Ja yhden pienen laulunkin kirjoitin, sen nimeksi tuli Elämän päälle eli sairauskertomus laulun muodossa. Illalla pidimme Niemelän koululla jumpan kevätkauden päätöksen. Ensin vähän pelailtiin ja lopuksi saunottiin ja uitiin.
4.5. Jari suuntasi NMV-leirille Helsinkiin. Itselläni paljon asioita hoidettavana Heinolassa. Illalla kyläreissu kirkonkylään Forsblomeille. Mukavaa oli ja aika kulki taas siivillä. Paakkiset pistäytyivät myös kahvikupposen äärellä.
5.5. Kevyen lenkin tein, mutta kelloon tuijottamatta. Iltasella käytiin Nastolassa Paakkisen Ekin kanssa keskustelemassa tulevien SM-moniotteluiden tiimoilta työnjaosta eri seurojen kesken. Meillehän on myönnetty Heinolaan moniotteluiden SM-joukkuemoniottelun vuonna 2003, mutta kentän kunnon vuoksi joudutaan siirtämään ne Nastolaan jossa järjestetään kisat yhdessä Nasevan kanssa. Iitin kenttä on toisena paikkana.
6.5. Flunssa meinaa iskeä päälle ja huomiset pm-maastot työllistää. On se vaan kumma miten suostun tekemään kaikkea. Tekis mieli jo kiroilla. Ja välillä pistää hanskat tiskiin. Ja kohta taas olen intoa täynnä. Kumma tämä ihmismieli. Päivän mittaan käväisin mm. katsomassa millaisessa vaiheessa on Siltasaaren uusien yrittäjien touhut. Kiirettä piti. Torstaina pistäisi paikat avata ja keskeneräistä oli joka puolella. Mutta onhan tässä monta yötä ja päivää tuumasivat pojat. Eiköhän siitä valmista tule.
7.5. Tiedä onko flunssaa vai mitä, mutta ahdistaa ainakin hengitystä. Jospa tämä on sitä luvattua sädehoidon jälkitilaa. Maastot sentään saatiin pidetyksi vaikka pari pikku virhettä tehtiin. Iskulla saatiin kolme joukkuemitalia ja olen syystä ylpeä niistä, jotka ottivat kunnia-asiakseen juosta omissa pm-maastoissa seuran puolesta. Paakkisen Erkki, Marttilat Eki ja Matti, Ikosen Pepe ja kaikki toimitsijana olleet kiitos teille mukavasta tapahtumasta ja kelihän suosi. Omista junioreista oli nyt paras Kettulan Torsti pm-hopeallaan. Stenvallin Anna-Liisa oli mukana maastossa ja juoksi ihan hyvin. Harjoitusohjelmaa annoin eteenpäin kun tytöllä intoa riittää.
8.-10.5. Ei jaksa liikkua kun hengitys ei kulje, mutta laboratoriokokeissa kävin kun on ensi viikolla kontrollikäynti PHKS:ssa. Ja Jarin treenejä olen seurannut kun hänellä tuo homma tuntuu maistuvan. Onneksi niin. Ja naiset lähti taas pistäytymään Liepeen mökillä.
11.5. Oma olo jo vähän parempi. Jarilla oli tänään kova harjoitus Kuusakosken hiekkakuopalla Myllyojan kulmilla. Veti 12 x mäen ylös ja rytmi piti loppuun saakka vaikka hiekka pakeni alta ja happoja kertyi lihaksiin. Keihäsmiehemme Kuusisen Pasi teki treeniä mukana neljä kertaa, mutta sitten iskivät maitohapot ison miehen lihaksiin ja homma meni selällään makaamiseksi. Harjoituksen jälkeen Jari palautui nopeasti. Se oli Jarin viimeinen alaikäisenä tehty harjoitus ja uskoisin hänen muistavan sen vielä kauan. Eijan kanssa pyöräiltiin illalla minulle kohtuullisen pitkä Tampellan lenkki ja pistäydyttiin sen päälle Harjupaviljongilla ottamassa pienet urheilujuomat. Kelit on olleet tosi hyvät.
12.5. Äitienpäivä ja meidän tytöt molemmat Liepeellä. Eija sai sentään kahvinsa kun lastemme puolesta isukki laitteli kahvipöydän koreaksi. Kakku oli kyllä ostettu eikä minun leipomani. Iltapäivällä pistäydyin Putron Jarin luona 18-vuotissynttäreitä juhlimassa.
13.5. Saijalla paha nuha ja jäi kotiin. Kunhan ei tarttuisi muihin. Illalla kokeiltiin Heinola-maastoja eli samanaikaisia maastojuoksutapahtumia eri puolilla Heinolaa. Huonosti tuli porukkaa, mutta ei lannistuta. Ne, jotka tulivat juoksivat ja nauttivat. Sadekin tuli vasta myöhemmin illalla. Käytiin Jarin ja Dimitrioksen kanssa punttisalilla. Jari nosteli rautaa ja me kaksi muuta ohjattiin häntä.
14.5. On muuten edessä parin viikon projekti. Mikä se on selviää tuossa myöhemmin kesällä. Joka tapauksessa se tulee olemaan kokemus meidän perheelle. Siinäpä pähkinää lukijoille. Ja tällä viikolla saadaan pikkusiskoni kylään. Siis 50 prosentin varmuudella. On matkalla Rhodokselle ja on luvannut tulla tätä kautta. Pidetään peukkuja että niin käy.
15.5. Se oli kontrollipäivä tänään. Honkasen Tuomo katseli röntgenkuvia ja esitteli niitä minulle. Kasvaimen kohdalla näkyi vain hieman varjostumaa ja sekin ilmeisesti vain kiinnikkeistä johtuvaa. Jokin tulehdus on kun senkka oli 10 ja lääkäri Tuomo epäili käden kipeytymisen olevan sieltä peräisin. Nyt on sitten tulehduslääkettä ja toivoa ettei sairaslomaa jatketa. Oikeaa työtä olisi jo valmis tekemään. Aina ei vain halut ja avut kohtaa. Niin että terveemmäksi tullaan koko ajan. Ja auto pitäis katsastaa, mutta Laatusen Tepin esikatsastuksessa löytyi muutama pikkuvika. Huomenna Tepin korjaamolla hoidetaan auto kuntoon ja jos jotain ei saada tehdyksi niin käydään Putron korjaamolla tekemässä loput asennukset. Ja kohta Ooppeli on taas kuin uudelleen syntynyt.
16.5. Aamulla satoi ja tämä poika paineli sille perinteiseksi käyneelle nelosen lenkille. Happea ilmassa ja hyvältä tuntui. Ilman kummempia puristuksia menin kilpakävellen aikaan 26,51 eli uusi huima ennätys uudessa elämässä. Merkattu tonni vei aikaa 6,17. Päivästä suurin osa meni Laatusen Tepin kanssa. Käsijarruvaijeri saatiin vaihdettua ja ajovalot uusittua, mutta sitten tuli tenkkapoo kun raidetangon pää on väljä eikä saatu entistä pois. Eli uusi on vielä laatikossa. Tiukille vetää tuo katsastus. Odottelen tässä Riitta siskoani ja Jukkaa saapuvaksi. Vien sitten varhain aamulla heidät Seutulaan. Siis he saapuvat (jes). Ja olihan tänään Iskun mestaruusmaastojuoksut. En juossut jos joku hätäili. Olin ajanottajana.
17.5. Olo ihan hyvä ja niinpä illalla suuntana Krouvin lava Hartolassa. Ensin tosin ajelin Poskelaan, josta Anteron ja Lissun kanssa katselemaan, kuuntelemaan ja tanssahtelemaan Souvareiden kera. Oli Ruokamon Jounin juttusilla. Jounihan on Souvareiden iloinen kosketinsoittaja ja meidän ex-naapuri Posiolta. Pojat oli viikonlopulla menossa Ruotsiin soittelemaan.
18.5. Aamulla heräsin pirteänä Poskelassa ja ajelin Lievestuoreelle, jossa meillä oli mökin pihatalkoot. Multaa leviteltiin muutama kuorma ja turhat romut kasattiin pois. Piha muutti kummasti ilmettään, kun paikalla häärivät Puikkosista Seppo, Tuula,Martti, Satu, Iiro ja Anni sekä kaikki neljä Kalermoa plus Paanaset Elli ja Oskari sekä Hännisen Jani. Jorma ja Airi siivoilivat omaa huusholliaan. Tarjolla olisi ollut sisulisämaastoa ja muuta, mutta olen alkanut entistä itsekkäämmin valitsemaan perheen menoja etusijalle. Seuraavana päivänä lähdin kotiin hieman ennen naisväkeä, mutta naiset oli ennen minua Heinolassa. Kävin morjestamassa entistä valmennettavaani Sirkan Mikaa, joka oli yllätys, yllätys lähdössä juuri kentälle. Ex-ottelija valmentaa nyt Joutsaan uutta ottelijaa. Tavoitteita riittää vaikka Lahtisen Jannen seuraennätyksen rikkomisessa.
20.-22.5. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Oloni puolesta kävin pitämässä harjoituksia, kirjoittelin ja tarkastelin historiikkia ja käväisin koululla tarkastamassa tilannetta josko olisi syksyksi hommia tarjolla. Keskiviikkona pistäydyin sitten ensimmäisillä iltarasteilla jälkeen operaatioiden ja kävelin 3,3 km:n radan noin 50 minuutissa. Olihan mukava tunne kun tuli kierrettyä rata. Ja käsi pelaa koko ajan paremmin. Ja Saija oli keskiviikkona koulun kanssa Power Mowerissa pääkaupungissa. Ai niin olihan tuossa tiistaina katsastus. Ei männy läpi Ooppeli. Voihan pahus. Raidetangon pää saatiin kuntoon ja kulmat yms. kuntoon,mutta nyt oli tuo pelekääjänpuoleinen helema menny ruostummaan niin pahhaan kuntoon että peukolo meni läpi. Eli kuukauven kuluvessa pitäs laitella kuntoon.
23.5. Kohtalaisen lämmin kevät sää houkutteli meidän piirikunnallisiin mukavasti osanottajia. Paakkisen Suvi näytti heti missä kaappi seisoo työntäen kuulaa 14.80. Ahkeran lahja maan yleisurheilulle Tuomelan Markus pinkaisi etusuoran ajassa 10,99 ja takanaan avasi kautensa mukavasti Heinolan nopeimmat eli Jari Putro 11,24 ja Tomi Javanainen 11,35. Tomilla avauksen juoksu kulki, mutta lähtö oli nätisti sanottuna kaamea. Olin Ikosen Pertin kanssa kuulutushommissa. Saija kävi luokan kanssa Heurekassa.
24.5. Tuli taas käytyä Helsingissä. Tällä kertaa ei Saija vaan minä. Hain Riitta siskon ja Jukan lentokentältä. Rhodoksen reissu oli mennyt hyvin eivätkä olleet havainneet Kreetan maanjäristyksiäkään. Nahka oli kärynnyt, mutta sitähän se aurinko tekee.
25.5. Eija taas viikonlopputöissä. Tänään tapasin kävelijätytön Anjalankoskelta. Olen tehnyt Lehmosen Hennille vähän ohjelmia ja nyt käytiin läpi erilaisia harjoitteita ja suunniteltiin tulevia. Hennin vanhemmat olivat mukana. Tytöstä kuullaan vielä lajirintamalla. Pitää alkaa keskittymään iltaan. Sieltähän tulee Euroviisut. Joskopa Laura sijoittuisi kuuden sakkiin. Viides olisi jo Suomen ennätys. Ja pistäkäähän terveisiä vieraskirjaan. Kävijöitä laskurin mukaan näyttää olevan, mutta vissiin hieman ujoja.
26.5. Ei menestynyt Laura, mutta usko koko viisutouhuihin meni. Lopetettakoon koko pelleily. Illalla ajelin Saijan kanssa Lievestuoreelle. Saijalla haastattelu koulua varten. Kävin Hyppään juurella Lievestuorejärven rannalla saunomassa Hännisen Ramin kanssa. Löylyt oli pehmoiset ja ilta mitä kaunein. Järven pinta oli peilityyni.
27.5. Saija kävi esittäytymässä Jyväskylän Kristillisellä opistolla. Yksi mahdollisuus syksystä lähtien. Niin alkaa lapset lentää pesästään. Sallan kanssa pistäydyttiin Ilkkaa ja Matiasta tervehtimässä. Lievestuoreella Saija otti kuvia lopputyötään varten.
28.5. Elämä alkaa palautua raiteilleen. Päivä kului tasaiseen tahtiin ja illalla oli Iskun yleisurheilujaostoa koolla. Meillä on Kunniakierros kesäkuun 10. ja pitää vielä herätellä porukoita tapahtuman tiimoilta. Alunperin piti olla Lahden seudun yleisurheilun hallituksen kokous Heinolassa, mutta se peruuntui kun ei ollut porukoilla aikaa.
29.5. Taas kävi matka Kuhmoisiin. Siellä juostiin ensimmäiset koululaisten valtakunnalliset maastofinaalit. Ajatus on hieno. Kustakin koulusta neljä juoksijaa eli yksi per sarja mukaan. Kaikki mahtuu samaan kyytiin. Poissaolollaan loistivat valitettavasti ainakin Asikkala, Lahti, Heinola ja 30 km:n päässä Kuhmoisista sijaitseva Padasjoki. Hävetkää kaikki. Opettajilla lienee ollut tärkeämpiä menoja. Posiolta sen sijaan oli joukkue mukana. Maaningan Allan ja Soudunsaaren Oiva nuoria kuskailivat ja mukavaa tuntui olevan. Oli kiva nähdä tapahtuman tiimoilla monia tuttuja. Allun lisäksi paikalla hääri oppilaiden kera ainakin ex-kurssikaveri Vierumäeltä Tarvaisen Jykä ja paria kurssia alempaa Jolangin Pauliina. Ennen juoksua julkistettiin hankesuunnitelma jonka toteutumiseen en jaksa uskoa. Suunnittelevat sellaista monitoimikeskusta Kuhmoisiin ettei millään mitään väliä. Ensimmäinen epäilemään pistävä on 8 miljoonan euron talousarvio. Ja kuten tiedetään nuo kustannuslaskelmat eivät juuri koskaan pidä. Ja idea sisähallista kiertävine niin sanottuine maastoratoineen on, anteeksi vain sieltä itsestään. Olen käynyt läpi kovan sairauden ja miettinyt siinä samalla juoksemisen sekä liikkumisen syvintä olemusta. Kaikki mahtavimmat kokemukseni siellä liittyvät ulkoliikuntaan. Vai pitäisi kesällä sateella piiloutua hallin uumeniin. Katin kontit sanon minä ja loppuja en viitsi kirjoittaa. Unelmia saa olla, mutta joku realiteetti pitää säilyttää. Kuhmoisissa on hyvä hanke juoksulukio, mutta siinä itsessään riittää vielä paljon työsarkaa. Inkiläisen Turo on juossut itsensä nykyiselle tasolle nyky olosuhteissa ja jos olisi ollut suunniteltu halli käytössä niin jalat olisi olleet sököt jo aikaa sitten. Että matkailu avartaa. Etenkin Kuhmoisten matkailu.
30.5.Otaniemessä käytiin Toukokuun kisoissa. Tasapaksua puurtamista oli Jarilla tällä kertaa. 200 metrin B-erässä toinen ajalla 22.99. Vastatuulta oli 1,8 m/s. Ei siellä kyllä kovaa menneet muutkaan. Javanaisen Tomi oli nyt hieman nopeampi. A-erässä aika 22.72. Poskelan pojat käväisivät katselemassa kisoja ja Jarilla tuli kiire lähteä treenaamaan. Edessä on pm-viestit ja puolustettavana piirinmestaruus.
31.5. Päivä oli varsinainen vauhti sellainen. Viimeinen sairaslomapäivä alkoi käynnillä Lahdessa. SUL-julkaisujen tiloissa kävin ja PHLU:n toimistossa. Kohta tuli kiire Heinolaan. Panin Putron pojan harjoituksen käyntiin, riensin kotiin vaihtamaan vaatteita ja suuntasin Riikosen Reijon hautajaisiin. Reijo tuli minulle tutuksi valokuvauksen kautta. Monet oli ne kekkerit joissa ehdittiin yhdessä käymään. Vaan niin tuli matkanpää liian aikaisin 67-vuotiaalle. Kirkosta kotiin ja omaa kuntoa hoitamaan. Kentällä Javanaisen Tomppa veteli omaa harjoitustaan ja itse kokeilin taatusti tarkalla 2000 metrisellä kunnon kehittymistä. Ei sitä arvannutkaan, että hitaasta kävelystä saa aikaan hidastetun version. Minä sain. Aikaa meni 13.16 ja puuskutti niin maar kunnolla. Sitten hilipasten kottiin ja taas vaatteitten vaihtoon. Ja menoksi Veturitornille, jossa taitelijaystäväni Huhtasen Paula avasi kutsuvieraineen kesäkauden. Paikalla oli kunniavieraana europarlamentaarikko Pia-Noora Kauppi. Ihan tavallisen oloiselta nuorelta naiselta tuo vaikutti. Ei niin itseriittoiselta kuin joskus telkkarissa. Ja paikallisia politiikkoja oli läsnä ihan vain muodon vuoksi. Tosin niitä muotoja ei ole hankittu kuntoillen. Paljon oli paikalla myös niitä aitoja Paulan ystäviä. Viini virtasi, musiikki soi ja puistossa loistivat kilpaa aurinko ja osanottajien kasvot. Ja kun kotiin pääsin, niin oli pöytä koreana. Juhlittiin Saijan peruskoulun päättymistä. Ei se herkkua ole tytölle ollut, mutta samalla kasvatti elämään. Ei siinäkään kaikki mene aina ihan justiinsa. Huomenna kun aamulla Eija on töissä ja minä lähden edustamaan perhettämme Matiaksen lakkiaisiin Jyväskylään.

Kesäkuu 2002
1.6.
Loppuelämän ensimmäinen päivä vei Jyväskylään. Lakkiaisissa oli mukavaa ja Matias oli komea isäntä. Lissu oli käymässä velipojan lakkiaisissa ja kivaa oli. Omalla velipojalla loppui työt Haukiputaalla 14,5 vuoden jälkeen. Taitaa olla Nokian alasajo jo menollaan. Vaan kyllä me ihmiset sopeudutaan elämään muuallakin, että pää pystyyn ja silleen. Lakkiaisista ajelin Köhniöön tapaamaan Pitkäsen Pirjoa, jonka kanssa ajeltiin perätysten hänen Ottonsa pihalle. Sieltä käveltiin muuttotalkoisiin, jossa työt oli juuri lopeteltu. Hieman nolotti mennä entuudestaan tuntemattomien ihmisten uuteen kotiin heti saunomaan. Marjaana ja Harri olivat todella mukavia ihmisiä ja tarjoilu pelasi musiikin säestyksellä. Muuttomiesten lähdettyä nukkumaan oli Pirjo jo palannut kaupungilta humputtelemasta. Mentiin Oton luokse yöksi. Köhniössä on todella kivan viihtyisää (Jyväskylässä) ja uusien tuttujen kotiin toivotaan mitä sydämellisemmät onnentoivotukset.
2.6.
Aamun valjetessa me nautimme aamupalan ja katseltiin sivusilmällä jalkapalloa TV:stä. Ajelin Liepeelle ja koska piti jättää auto Janille laitettavaksi niin kotiin matkasin bussilla. Nuoret veivät minut Kangasniemelle, jossa Dimi perheineen asuu. Matkattiin samalla kyydillä koti-Heinolaan. Kirjoittelin pari juttua Juoksukoulu-lehteen ja kentällä käväisin ennen Suuren Seikkailun alkua ja nukkumaan menoa.
3.6. Keskipäivällä menin kentälle tarkoituksena auttaa nuoria viestiharjoituksessa. Jos olisin tiennyt mitä on edessä en olisi mennyt. Kenttä oli hieman liukas yön jäljiltä ja koska pinnoite on jo aikansa elänyt on se liukas märkänä. Näytin tytöille miten kättä tulee pitää kapulaa vastaanottaessa, kun jalat lähti alta. Ensin tuntui kuin koko vasen puoli vartalosta olisi tulessa. Sitten suurin kipu hävisi leikkausalueelta ja lonkkaan koski. Nousin varovasti ylös jolloin vasta lapset tajusi etten pelleile. Linkkasin kylmän vesihanan alle vaikka aika haaleaa se taisi olla. Pääsin siitä kyydillä terveyskeskukseen, jossa kuvattiin toinen lonkka ja käsi, jonka huomasin kipeäksi vasta kun yritin ottaa puhelimen käteeni. Se ei vain onnistunut. Olisi tullut lisää sairaslomaa, mutta tuollaiset lomat alkaa minulle jo riittää sanoin ja kiitin tarjouksesta. Että  siinäpä sitä hienosti alkanutta uutta elämää.
4.-6.6. Aamulla oli lonkassa komea mustelma ja käsi pelasi kuin pelasikin. Illalla olisi olleet viestit Lahdessa, mutta jätin tietystä syystä väliin. Sain sen sijaan Montosen Outilta kyydin Heinolan Ladun kokoukseen opettajayhdistyksen majalle. Siellä paitsi kokoustettiin myös saunottiin. Ajattelin, että pitää sitä jotain vastinetta saada OAJ:n jäsenmaksulleen. Päivät meni yleensä ottaen kivasti ilman autoa ja pyöräilin kaupungilla parin päivän aikana useita kertoja. Kukkia ajelin kastelemassa ja siinäkin kunto kohosi. Oli tuo paikka erään mäen päällä. Eija oli hammasleikkauksessa ja hieman hurjan näköinen sen jälkeen kuten arvata saattaa.
7.6. Metsälautakunta lähti aamulla klo 8 kohden Riihimäen Erämessuja. Siellä päivä meni nopeasti ihmetellessä maailman menoa. Toisilla nuo aseet kiinnosti kovasti, itseäni ei niinkään. Kiinnostavinta olivat Lapin kuntien osastot vaikka Kuusamon osastolla oli parhaat Kitkan muikut. Vertaili esittelijä Kuusamoa Posioon, mutta vaikeni kaverin kerrottua mistä olen lähtöisin. Palatessa piipahdin Itä-Häme lehden toimituksessa, jonne olin edellisiltana toimittanut jutun Paakkisen Suvista. Eki toi minulle kuvia, joiden kanssa meinasi olla omat ongelmansa. Vaan onnistuihan ne. Nyt rakas vaimoni oli käynyt lääkärissä ja edessä on pikku leikkaus. Kyllä meitä nyt paloitellaan vuorotellen. Huh.
8.6. Aamulla heräsin jo aikaisin vaikka ei ollut mitään tarvetta. Salla ja Jani toivat automme parahiksi, että ehdin Lahteen nuorten eliittikisoihin hommiin. Ensin oli edessä kävelytuomarihommat. Pyhäselän kova kolmikko kaksi kertaa Kiviniitty ja Meriläinen pelasti tuomarihommat. Luottotuomareina paikalla Huuskosen Ilu ja kehiin palannut Penkarin Hanski. Itse olin pelkkä päätuomari ilman tuomitsemisoikeutta. Siltä se todella tuntuu. Kun kävelyt oli ohi ryhdyin kuuluttamaan palkintojenjakoja. Nippanappa ehdin katsoa Jarin juoksevan satasen nopeammin kuin koskaan. Aika 11,00 ei riittänyt kuin alkueriin. Seitsemän miestä juoksi nopeammin ja yksi hitaampi pääsi toisesta erästä, koska joka erästä pääsi varmasti kaksi parasta ja loput aikojen perusteella. Suunta on oikea ja siitä on helppo jatkaa. Oi jospa pääsis poika mukaan eliitin neloselle niin... Kotona odotti Eija ja pantiin sauna lämpimäksi. Alakaa tämä meikäläisen elo lähentelemään ihan tavallisen tuntusta arkea. Mitähän metkaa sitä keksis. Ai niin. Ollaan lähössä ylihuomenna Janin isän kans kattelemaan josko mahtuis itikoitten ja seikkailijoitten sekkaan Posiolle. Ja kun kaikki mennee kohalleen niin saatte lukkee siitä matkasta lehestä. Ja seikkailusta etenki. Olisko hyvä jos välillä kirjottas kuten puhhuu niin säilys tuo tuntuma murteisiinni.
Odotuksenne palkitaan, päivitystä kolmen viikon tauon jäläkehen (kävin Pohojammaalla)

9.6. Pakkailtiin tavaroita autoon ja ajeltiin ensin Liepeelle, josta sitten jatkoin Hännisen Ramin kanssa kohti pohjoista. Koska päästiin matkaan vasta kahdeksan maissa, niin yövyttiin Oulussa Jyrkin perheen hoivissa. Oli mukava nähdä koko perhettä. Joni valvoi ja odotti setää kylään.
10.6. Aamusadun meille luki Janika 5v. Jatkettiin sitten matkaa Posiolle, jossa perillä ennen puolta päivää. Aholan kautta majoituttiin Livolle Heijan (kummitätini) isolle mökille ja sovittiin seuraavan päivän seikkailujärjestelyistä. Tuttuja tuli kylillä vastaan ja seikkailu oli kovasti jokaisen huulilla. Ja niitä Suuren Seikkailun autoja näkyi ajelevan vähän joka puolella. Illalla sitten saunaan Livolle, jossa oli tarjolla maailman paras yhdistelmä rankan päivän päälle. Hyvä sauna ja uinti kirkasvetisessä järvessä. Livon vesi, joka normaalisti on kylmää oli nyt tosi raikastavaa. En alkuun meinannut mennä koko uimareissulle, mutta onneksi Rami sai houkuteltua. Lopuksi paistettiin makkaraa nuotion äärellä ja otettiin yhdet oluset. Kun sanoin Ramille puolen yön jälkeen, että lähdetään nukkumaan niin ei mies meinannut lähteä. Sanoi hyvän auringonpaisteen menevän hukkaan. Valoisa yö hurmasi Keski-Suomen miehen. Itikoita ei ollut ollenkaan ja sitä Rami sai toistaa koko ajan kaikille etelästä soittaneille. Vaan kun niiitä ei ollut.
11.6. Herätys minulla oli ennen kuutta. Rami sanoi ottaneensa aurinkoa laiturilla viidestä lähtien. Auringonpistoksen varmaan oli saanut, kun ei siellä ole kunnon laituriakaan. Ajelimme Aholaan, kun kamera alkoi temppuilemaan. Olisi ostettu uusi kamera, mutta paremman puutteessa ostettiin varakameraksi kertakäyttösellainen. Haimme Kirintövaarasta kartan päivän seikkailupaikalle. Siellä kisailtiin tulen ja veden kamppailu nimeltä Kääpäsuon kirous. Pääsimme ainoina ulkopuolisina yhdessä Iltalehden kuvaajan ja toimittajan kanssa kilpailupaikalle. Muilla ei ollut asiaa alueelle. Kilpailijoille ei saanut antaa tietoa ulkomaailmasta ja kännykät piti panna kiinni. Uhkana, että ne heitetään järveen jos jollain puhelin soi. Niin kuulemma myös tuottajatiimin keskuudessa tehdään. Jos, jos ja jos. Ei kokeiltu. Kokemus oli meille molemmille avartava ja antaa hyvän syyn maksaa telkkarilupia jatkossa. Ei vain tämän ohjelman takia vaan että yleensä ymmärtää millaista showta on ohjelman teko. Parissa tunnissa kaikki on ohi. Sovimme saarella vierailuun ajan ja "köröttelemme" Helvin luo syömään. Siinä meikä piteli penkin reunasta rystyset valkoisena, kun Rami puotteli menemään 95 km/h kapealla ja uraisella sivutiellä. Liekö ollut ylinopeutta. Pääsimme saarille kolmen tienoilla. ensin sinne varustelultaan parempaan eli Raatosaareen, jossa valittiin haastatteluun Tomppa kapteeni. Seuraavana päivänä olisi viimeiset seitakäräjät ja joku pitäisi puottaa pois. Tomppa osoittautui mukavaksi nuoreksi mieheksi ja yleensäkin kaikki tuntuivat hieman erilaisilta kuin telkkariruudun kautta vaikka tuttua heissä oli paljon. Orjaksen kaikille kisailijoille onnea toivottaen ajelimme Busterilla tuottaja Jaana Besmondin kyydittäessä meitä kohti Purjesaarta. Siellä valitsin haastatteluun kaksi porukan nuorinta eli Petterin ja Meerin. Kokemus oli kaikille jo siihen mennessä valtava. Tuntui vain ettei kukaan ymmärtänyt kuinka tunnettuja he ovat Suomessa sillä hetkellä. Iltasauna oli nyt Erkin mökillä Kitkalla. Hyvä oli sauna nytkin, mutta matalassa vedessä tehtiin lähinnä Kitkan vaellus. Muutama sata metriä sai kävellä ennen kuin alkoi kriittiset paikat kastua. Melkein kerkes tulla hiki uudelleen jo ennen saunaan ehtimistä. Eikä itikoita sielläkään. Ja yöksi Livolle.
12.6. Seikkailutiimin kolmas päivä vei Korouomalle. Siellä pantiin kunto koetukselle ja jo kastui Raminkin paita muustakin kuin saunan hiestä. Nyt niitä itikoitakin alkoi kertyä ympärille sitä mukaa kun hiki alkoi irrota. Korouoman laaksossa on lehtometsä jossa ötökät viihtyy. Pari työmiestä rakenteli siellä korvessa portaita, joita pääsee nousemaan aivan ylös saakka. Me kiertelimme lankkuja jotka oli nyt nousupaikalla vaikeuttamassa nousua entisestään. On muuten pojilla savotta ehtiä tämän suven aikana ylös. Vaikka ammattimiehet taitaa tehdä senkin nopeasti. Pitää käydä katsastamassa heinäkuussa. Päästyämme takaisin parkkipaikalle toi Erkki Livohkasta porukkaa Korouomaan. Erkki oli vielä linja-autolla ja kenkkuili meille jotta ollaanko me eksyksissä ja houkutteli sitten kahville. Ei lähdetty. Erkki epäili syyksi itikoita, mutta Rami sanoi tarvitsevansa kaksi kuntokurssia ennen uutta kertaa. Ja lähes samaa pätee minuun vaikka yllättävän hyvin kiipeilin ja laskeuduin rinteitä. Ai niin. Alkuverryttely oli tehty Livolla, jossa käveltiin muutama kilometri Hirsiniemessä. Komioita on maisemat meillä päin, sanoo Posiolla syntynyt nykyhämäläinen. Saunassa pistäydyttiin siellä huipentumista parhaan tarjoavassa Helvin saunassa, josta päästiin Livoon uimaan. Taas MAHTAVAN hieno tunne. Taidettiin olla paratiisissa silloin. Aholassa minä kirjoittelin juttua Itä-Häme lehteen ja Erkki näytti Ramille hirvivideoita. Oli siinä kuuntelemista, kun metsämiehet pääsi vauhtiin. Hieman taisi jäädä tarinat kesken, kun alkoi illan Suuri Seikkailu telkkarista. Sitten taas Livolle pehkuihin. Ja mukaan Kuriirilehdet, joissa olimme päässeet lehtikuvaan. Käväisimme maanantaina katsastamassa Himmerkin leirintäalueen ja eikös Aholan Erkki tullut toimittajan ominaisuudessa paikalle. Oltiin sillä hetkellä ainoat asiakkaat paikalla ja lehteenhän siinä päätyy. Viimeinen yö me nukuttiin jo vähän sikeämmin.
13.6. Reissumiesten Posion keikan loppu häämötti. Käytiin kiittelemässä kaikkia isäntiämme ja tervehtimässä mummuani, joka silloin viime vuoden puolella täytti 90 vuotta. Näkö ja kuulo on menneet mummolta melkein kokonaan, mutta juttu kulkee. Ajelimme aluksi Kuusamoon jossa vietiin valokuvat kehitykseen. Odotellessa käytiin ensin kahvilla torin kulmalla ja kun aikaa oli niin pistäydyttiin tervehtimässä Karjalaisen Riittaa ja pikaisesti Juhania, joka tuli just töistä kun me lähdettiin taas matkaan. Yksi nuori poika ajoi peräämme Kuusamossa, mutta selvittiin puolin ja toisin säikähdyksellä. Kainuun korvessa ei paljon muita nähtykään kuin Hiljainen kansa, joka oli juuri sinä päivänä saanut uudet vaatteet. On semmoinen tilateos keskellä Suomussalamen korpea että on näkemisen arvoinen. Oikaistiin nokka Iisalmessa kohti Pielavettä, jossa käytiin Lepikon torppa katsomassa. Se on se Urkin syntymäkoti. Reissun viimeinen sauna oli vuorossa Kyrönkoskella Viitasaarella. Saunottiin, uitiin ja katsottiin seikkailut taas telkasta. Kummasti se on alkanut kiinnostaa. Ja yötä myöten Liepeelle nukkumaan. Paljon pimeämpää oli Keski-Suomessa kuin pohjoisessa.
14.6. Niin siinä kävi, että jutulle tuli kiire joutua toimitukseen ja Rami vei minut ihan kotiin saakka. Saija jäi vielä päiväksi Liepeelle. Sain kuin sainkin kaikki toimitukseen ajoissa ja kotiin oli mukava tulla. Illalla pistäydyin kentällä harkoissa. Jari teki minä olin seuraava osapuoli. Ja neuvova tarpeen mukaan.
15.6. Aamun lehdessä oli hienosti taitettu juttu meidän seikkailusta. Koko sivu ja neljä kuvaa. Ihan tyytyväinen olin itseeni ja reissuumme. Vähän väsy oli, mutta ei liene ihme talvisen rääkin jälkeen. Kentällä kävin pyörällä päivän aikaan useaan otteeseen.
16.6. Ja taas alkaa rumba tai mikä lie samba. Vuorossa Eliittikisat Lahdessa. Päästyämme Lahteen Jarin kanssa satoi kaatamalla. Ja kohta olisi vuorossa se nelonen jonne olin saanut Jarin puhuttua (kiitos vain Nurmisen Hanskille). Putron pojan urakkaan oli lisätty myös 4 x 100 metrin viesti Team Finlandin kakkosessa. Sade hellitti onneksi hieman ennen nelosta. Jari juoksi rauhallisesti aloittaen ja kiihdytti aikaan 50.42. Ihan kelpo avaus. Viesti kulki mukavasti, mutta vaihto oli vähän hatara. Jari oli ankkurina. Paljon siellä näin tuttuja. Stenvallin Leksa oli päässyt tyttöjen kanssa katselemaan kisoja ja minä istuin katsomossa herra Pasi Kuusisen kanssa, joka oli ollut Heinolassa harjoittelemassa pikaviestivaihtoja Putron kanssa. Keihäsmiehemme aloittaa kilpailukauden pm-viesteissä tiistaina.
17.6. Tässä välissä jo ihmettelen enkö olekaan sairas. Vai olenko niin sairas etten tajua hiljentää. Hoen itselleni seis ja taas menen. Päivällä auttelin Saijaa ja kaveriaan Maria pensasaidan leikkaamisessa. Päivän huippu-uutinen kohdaltani saapui postissa. Minut on valittu liikunnantuntiopettajaksi ensi vuodeksi. Se on helpotus, sillä jo hieman pelotti huolitaanko syöpää sairastanutta enää mukaan. Lääkärintodistus pitää vielä toimittaa. Se on ihan ymmärrettävää. Jippii TÖITÄ. Hei vanhat opettajakamut ja oppilaat. Täältä tullaan ja taatusti kokeneempana. Illalla oli Iskun palkintokisat, jotka oli sellaiset leikkikoulukisat lakritsipalkintoineen. Mutta ehkä se innostaa jotain nuorta lajin pariin. Tiedä häntä.
18.6. Joku varmaan ihmettelee miten sitä työtä teen. Kirjoittelen juttuja lehtiin ja viimeistelin juuri Flying Finns lehden kakkosnumeron, jonka toimittamisen Nousiaisen Jouko antoi kokonaan kontolleni. Illalla ajelin Jarin kanssa Iiitin Kausalaan, jossa kilpailtiin kahden piirin viestimestaruuksista. Iskun miehet Pasi Kuusinen, jo kerran uransa lopettanut Jari Poskela, Jari Putro ja Tomi Javanainen juoksivat alkuerässä mukavasti 4x100 m aikaan 45,23. Loppukilpailussa Poskelan pojalta revähti valitettavasti jalka. Jarin juoksu näytti hyvältä, mutta 10 metriä ennen vaihtoa jalka sanoi sopimuksen toistaiseksi irti. Kaiken hupuksi poikien juoksi hylättiin muka vaihtorikon vuoksi. Muka koska se oli pysähdyksissä tehty vaihto rajalla.
19.6. Päivällä kävin Forsblomin Palin luona syömässä. Palin keittiön tuotteita nauttiessa näläkä siirtyi taas etiäpäin. Iltapäivällä pidin nuorille urheilijatytöille parin tunnin treenit jatkaakseni Forsblomin Vilin luo tekemään tupatarkastusta. Noita tupatarkastajia oli ihan tuvan täydeltä. Oli pojalla synttärit ja puoli sukua paikalla. Sain oikein kakkukahvit vaikka heitin vain vitsinä Vilille soittaessa että onko kahvi jo odottamassa.

JUHANNUKSEN VIETTOON
20.6.
Juhannusaatonaattona Eija oli vielä aamun töissä. Me Saijan kanssa pakkailtiin tavaroita mukaan, koska juhannusta lähdettiin viettämään Lievestuoreen mökille Martin porukan kanssa. Kun auto viimein starttasi kohti määränpäätä olin minä jo Jyväskylässä. Siellä pidettiin nuorten eliittikisat, jonne matkasin Putron Jorman ja Jarin kanssa. Ne kisat oli kyllä varsinainen katastrofi meidän osaltamme. Ensin Jari kutsuttiin jälleen juoksemaan maajoukkueeseen viestiä. Se tarkoitti, että jätettiin 400 metriä väliin vaikka sinne oli ilmoittauduttu. 100 metrillä Jari oli pantu B-erään, jossa voitti ilman vastusta keskinkertaisella ajalla 11.30. En sulattanut hommaa ollenkaan, koska A-erässä oli mukana kauden aikana joka kerta taakse jääneitä herroja sekä lisäksi 22-sarjalainen. Kävin pitämässä puhuttelun kilpailunjohtaja Esa Kaihlajärvelle. Esa on tilastonikkari, joka tuijottaa vain tilastoja ja näin voi käydä. Nelonen juostiin siinä välissä ja Jari tuumasi että olisi tuonkin voinut juosta jos ei olisi viestiä. Ja kuin pisteenä iin päälle yksi pojista tuli nelosen jälkeen ilmoittamaan, että ei uskalla juosta viestiä kun nivusiin sattuu. Kemppaisen Jorkilla ei siinä tilanteessa tietenkään ollut mitään tehtävissä. Ne A-erään päässeet kaverit oli jo häippässeet. Eli viesti jäi juoksematta ja se nelonen täten ihan turhaan. Jari oli koko ajan fiksusti hiljaa. Jyväskylä taitaa olla kohta paikka, jota minun on syytä välttää yleisurheilukisoissa. 80-luvulta lähtien siellä on menneet asiat jollain tapaa pieleen. Yksi ikävä muisto on kun valmennettavani oli Kalevan Kisojen kävelyssä maalissa kolmas ja hänet hylättiin reilu minuutti maaliin tulon jälkeen. Parhaat tunarit silloin 80-luvun Harjulla olivat kenttämestarit joiden kautta aikataulu venyi aina! Yliopistolle kannattaisi pistää yhdeksi lisäaineeksi kisojen järjestäminen. Olosuhteet Harjulla ovat hienot ja onhan sieltä mukaviakin muistoja. Siellä oli ekat Kalevan Kisat joissa olin mukana Oulun 1971 kisojen jälkeen. Että kiehui kun Putrot vei minut Lievestuoreelle. Pian se kiehunta loppui kun pääsin mökille jonne olivat juuri saapuneet Lietolaiset. Paakisen Suvi osalta JKL meni hyvin, kun juoskis aidoissa kunneksi ja voitti kuulan ylivoimaisesti.
21.6. Juhannusaatto oli sateinen kuten suurimmassa osassa maata. Laiteltiin paikkoja kuntoon ja saunan lämmitys aloitettiin ajoissa. Nyt se Aito-kiuas lämmitettiin insinöörin tarkkuudella, joten kaikki sujui hienosti. Päivällä me käytiin ylämökillä Oskarin synttärikekkereillä. Osku täytti kuusi vuotta ja pieni rekkamies oli tyytyväisen oloinen. Meitä juhannuksen viettäjiä oli alamökillä parhaimmillaan 13 ja lisäksi anoppi siellä ylämäellä tiiraili missä mennään. Lapset olivat menossa mukana ja laulu raikasi mökin kuistilla. Eija yllätti meidät laulamalla enklannin kiälellä laulua Yesterday. Saija esitti itseään säestäen säveltämänsä ja sanoittamansa kappaleen Handle this tai jotain sinne päin. On hieno laulu ja meillä tytöt jotka tykkää laulaa. Kitaralla säesti enimmäkseen Martti. Juhannuksen pääkokkina häärii Satu. Saijan ihastus Tuomas piipahti paikalla yhteislaulun aikaan. Aaton säätiedotus ja muu tilannetiedotus muualta Suomesta pelasi hyvin. Varsinkin varsinaisesta suomesta eli tarkemmin kirjattuna Kaarinasta saatiin äänitiedote viisi kertaa illan aikana. Ja lisäksi kaikki sai omat tekstiviestinsä omiin puhelimiinsa. Paitsi Eija joka on ainoana pelastunut tuolta rahaa syövältä loma-ajan harmilta. Kelistä huolimatta meillä oli hauskaa ja mökki tuli testattua kunnolla, kun teltta oli kastunut ja nuorisokin tuli meidän kanssamme mökkiin yöksi. Me aikuiset Martti, Satu, Eija ja minä nukuttiin parvella ja lapset alakerran lattialla.
22.6. Nukuttiin kohtalaisen pitkään ja keli oli jo hieman parempi. Päiväkävely toi tänään rahaa. Taisi Satu keksiä kävelyidean, jonne minä lähdin mukaan. Martti ehdotti että käydään ostamassa jätskit kioskilta. Minä siinä kokeilin taskunpohjia ja päätin sijoittaa kaikki kolikot päivän Formulavetoon eli aika-ajoihin. Kolme euroa sieltä löytyi. Airin johdolla käytiin katsomassa uimaranta ja veneen vesille laskupaikka. Kierreltiin sitten vanhan tehtaan takaa vanhoja muistellen. Formulat oli kohdaltamme jännittävät. Ennen isoschumin viimeistä ajoa oli rivini menossa oikein. Kaikki paikalla olleet jännättiin. Viimeisellä aikasektorilla Schumi oli jo nopein ja ajattelin, että siinä se voitto nyt livahtaa viime tipassa. Minulle onneksi Ferrari ei totellut kuskiaan lopussa ja hän jäi kolmanneksi. Voitin täten kertoimella 58,59 sievoisen summan rahaa. Arvatkaa hurrattiinko. Me Martin kanssa käytiin saunomassa Hännisten mökillä Hyppäällä. Saunassa oli makoisat löylyt ja uitiin pariin otteeseen Lievestuoreen järvessä. Ihailtiin kesäillan näkymiä. Tai minä yritin tiirailla ilman laseja ja vasta rannalla panin lasit silmille nähdäkseni selvemmin. Se on sitä meikäläisen elämää. Apua tarvii nähdäkseen, kuullakseen ja viime aikoina ihan vain elääkseen. Vaan on se silti hienoa. Kiitos Hyppään isännälle ja emännälle. Tullaan taas joskus. Paluumatkalla Saviolla oli alkaneet tanssit ja autoja riitti pitkälle eväsmäkeen saakka. Me ei enää lähdetty vaan alettiin pelaamaan Aliasta mökillä. On muuten kuulovammaiselle vaikea peli kun kaikki kiljuu yhteen ääneen ja kikastus on melkoinen. Siinä näyttää moni aikuinen muuttuvan lapseksi. Elli oli mukana ja pärjäsi hienosti.
23.6. Sunnuntai tarkoitti, että huomenna on arki ja paluumatkat alkaa. Siltaset kävi kahvilla ja anoppi kävi syömässä alamökillä, jonne Jorma toi hänet autolla. Tulevia Marsan juhlia katseltiin sillä silmällä että kestääkö nurmikko vai pitääkö pyytää Airin mäkeä lainaksi. Mäelle ne juhlat viedään, mutta vielä joku viettää viiskymppisiään alapihallakin, uskoo allekirjoittanut. Se en tule olemaan minä. Jos ja kun kaikki menee kesän mittaan hyvin, niin pidän tuossa syksyn mittaan ne elämän juhlat. Aika ja paikka selviää kun ollaan pitemmällä. Kotiin ajettaessa ei mitään pahoja ruuhkia ollut. Lienee monet jo jääneet kesälomille.
24.6. Historiaa kirjoittelin ja asioita kaupungilla hoitelin. Illalla pidin harjoitukset nuorille kentällä ja katseltin hieman ketkä lähtee edustamaan Iskua Vattenfalliin keskiviikkona. Itse en lähde mukaan, koska kyseessä on Keskisen Hannan vastuualue! Ilmoitin päivän aikana urheilijoita eri kisoihin sen mukaan miten olin heiltä tietoja saanut. Jarila oli lepopäivä, kun oli hieronta sovittu aika sitten.
25.6. Sitä kirjoitteluhommaa tein päivän ja niskat taas jumiutuu. Pikkulenkki hieman aukaisi paikkoja. Illalla taas kisoihin. Nyt Valkeakoskelle, jossa jälleen nuorten eliitti. Paakkisen Suvi jatkoi hienoja esityksiään voittaen jälleen kuulan, nyt tulos 15.10 eli viimeiset kolme kisaa kahdeksan sentin sisään. Jari juoksi kisoissa ensin Junior Teamissa (kakkosjoukkue) viestin. Nyt kolmososuus. Se sujui hyvin juoksun osalta, mutta vaihdoissa oli hieman petraamisen varaa. Ykkönen paukautti taululle lukemat 40.88 jääden näin kahdeksansadasosaa Jamaikan rajasta. Jarin porukalle kellotettiin aika 41.95. Neloselle Jari lähti varovasti, kun takareidessä tuntui hieman kireyttä. Viimeisellä kakkosella vauhti ei sitten hyytynyt yhtään. Matka loppui hieman kesken ja näin Putron poika jäi kakkoseksi ajalla 50.16 vain kuusi sadasosaa Juhani Mikkolalle häviten. Ihan kelpo juoksu. Nyt oli huomattavasti mukavampi lähteä kotiin.
26.6. Kirjoitushommia ja ilta omistettu kotiväelle. Menoa on tiedossa muutenkin, joten joskus pitää olla kotona.
27.6.-30.6. Niinpä niin. Torstaina ajelin Jyväskylän kautta Kauhavalle kävelykarnevaaleille. Jyväskylässä käväisin Eiran luona kahvilla. Ilkka oli Helsingissä ja olivat muutenkin ihan käymässä Songasta. Kauhavalla vierailin ensimmäisen kerran elämäni aikana, mutta kenties löydän sinne vielä uudelleen. Torstai-iltana oli mukava piriste 10000 metrin haasteviesti. Hauskaa riitti vaikka tuomarina olinkin. Vatsahermot oli kovilla, kun tyylit oli vähän kulmikkaita joillakin valmentajilla sekä entisillä huipuilla. Vihdin Viestin nuoret olivat karnevaalissa mukana oikealla otteella. Peppi Pitkätossut valloittivat yleisön ja olipa mukana yksi Vaahteramäen Eemeli. Mukana menossa oli Vallu, Sari, Reima, Ahosen Kari, Muinosen Pekka, Kiviniityn Harri sekä monia muita kävelyväelle tuttuja kasvoja. Ne joita kiinnostaa ketkä esittivät millaista kävelyä vihjeeksi. Ensi vuonna lienee karnevaalit taas Kauhavalla. Päätellen siitä, että homma pelasi hienosti. Silloin voitte omin silmin nähdä persoonallisia tyylejä. Tekniikkahan voi olla silti oikea. Pari kaveria kierteli sakkokierroksenkin. Ihan hauska aloitus. Päivien aikana Vallu ja Sari sekä Ahosen Kari pitivät luentoja. Anjalan Liitosta oli mukana kaksi innokasta tyttöä, joilla on hyvät eväät kävelijäksi. Olen tehnyt Lehmosen Hennille muutamia ohjelmia ja nyt kaivataan vähän yhteisiä hetkiä että saadaan tulosta ulos. Hennin kurkku kipeytyi pahimmoilleen karnevaaleilla mikä vaikutti varmasti osaltaan tuloksiin. Onneksi Hennin ja toisen tytön Grönmanin Titan isät olivat paikalla, jolloin he voivat antaa oikeanlaista palautetta tytöille harjoituksissa. Kauhavan karnevaalien paras anti oli mielestäni useiden ohjaajien käyttö. Näin saatiin kaikille palautetta omista kävelytekniikoista. Ahosen Kari on valinnut nykylinjakseen paneutumisen tekniikkaan. Itselleni se ei ole uutta, mutta on muistettava antaa kaikkien kukkien kukkia. Näkemyseroja on aina ollut ja tulee olemaan. Onko siis kyseessä liiton virallinen linja vai mikä. Tärkeää on mielestäni että kulloinkin liiton hommissa olevalla on oma linjansa. Se antaa yhden vaihtoehdon niille, joilla on kenties erilaisia näkemyksiä' jostain asioista. Kauhavan karnevaalit olivat Kokemäen jälkeen taas paluuta karnevaalien tuntuiseen toimintaan. Lapinlahdella ei koskaan tullut sellaista tuntua. Erityisesti jäi mieleeni Lappalaisen Kimin toteamus. Tässä paranee oma tekniikka samalla kun näyttää muille. On pakko tsempata. Ja näinhän se on. Itse toimin tuomarina kolmena eri päivänä. Sunnuntaina kisat pidettiin Kauhavan lentokentällä ja siinä tuli kuuma kun aurinko paistoi lähes koko ajan. Viihtyisyyteen vaikuttaa tietenkin kenet saa kämppäkaverikseen. Minulla kaverina oli Kiviniityn "Harry" ja lattiapaikalla urheilijamme Meriläisen Janne. Meilä synkkasi hyvin. Paluumatkalla tuli vastaan vesisade. Ajelin Jämsänkosken kautta, jossa pikajuoksijat kisailivat omilla karnevaaleillaan. Jari oli jo ehtinyt kipaista satasen 11.28 ja alkamassa oli se tavaksi tullut pikaviesti. Nyt Jari oli jälleen kolmososuudella ja juoksi taas hyvin hätyytellen ykkösen Asumaniemen Karia. Ankkuri Sipilän Simo hermoili ja lähti matkaan aivan liian aikaisin jo silloin kun ykkösen juoksija oli merkillä. Näin ykkösen vajaan kahden metrin etumatka pyörähti kerralla monikertaiseksi. Hyvä aika kääntyi huonoksi. Puoli tuntia myöhemmin Jari juoksi 200 metriä. Nyt hän lähti alussa erinomaisesti ja johti satasen kohdalla. Sitten tuli väsy kuten Jari itse sanoi. Åstrandin Jonathan pyyhkäisi lopussa ohi ja voitti ajalla 22.39. Jarin 22.66 on nyt Iskun kesän kärkitulos. Entinen oli Javanaisen Tomin 22.68. Vauhti kiihtyy ja kunhan poika pääsee areenalle levänneenä niin johan kulkee.
HEINÄKUU
1.7.
Konetta käynnistäessä meinasi päivä mennä. Väsyttää viikonloppu ajoineen ja tekemisineen. Yhden jutun sain kirjoitettua ja illalla olin Iskun ottelukisoissa toimitsijana. Sivut pantiin uuden operaattorin kautta toimiviksi. Ennen nämä sivut kulki Jippiin kautta, mutta nyt ne menee mbnetin kautta. Sivuille pääsee vain osoitteella www.ristokalermo.cjb.net Tervetuloa mukaan pitkästä aikaa. Ja viikon kuva uusiutuu onneksi ei sentään ihan vuoden kuvaksi juuttunut.  Illalla oli Iskun ottelukisat, joissa oli tosi vähän porukkaa.
2.7. Pikku lenkki, kirjoittelua, väsyttävä olo ja siinä se päivä.
3.7. Jotenkin tuntuu ettei saa oikein mitään aikaan. Eikä saakaan. On sellainen odotus päällä. Sentään siistin pensaiden ilmettä ja leikattiin Eijan kanssa pois loput latvat ja hiki virtasi kun oli kuuma. Illalla pyyhälsin kentälle, jossa kävelin kolme tuhatta metriä nousevalla vauhdilla yhtä mittaa. Tonnit 7.19, 6.31 ja 6.26 eli yhteensä 20.17. Paikalla oli omia treenejään tekemässä Muinosen tytöt Pekan valvovan silmän alla. Itse vetäisin vielä loppuun 2 x 200 m 58,8 ja 64,6.
4.7. Laskuja sinne ja tänne. Maksuja ja juttujen palkkiokertymiä. Rutiineja hoidellen ja kättä jumpaten. Niin ja torilla käväisin kahvilla Palin ja Railin kanssa.
5.7. Tänään olisi ollut vientiä sinne ja tänne. Jotain piti valita. Väliin jäi Rautvuori (satoi) ja pari muuta kivaa paikkaa, mutta yksi valittiin. Eijalla alkoi loma ja käytiin Teuvon sekä Sinikan kanssa hieman terassilla. Mukavaa oli ja sadekin oli jo tauonnut. Sovittiin että mennään aamulla torille kahville.
6.7. Koitti uusi aamu, mutta keli oli sellainen ettei paljon tehnyt mieli torille. Soiteltiin iltapäivällä josko vielä mentäis. Ei menty enää. Torilla oli paljon porukkaa liikkeellä kun oli markkinat ja karaoken Heinolan mestaruuskisat. Testitonni kävellen tuotti ajan 5.55. Ensi kertaa aikoihin alle kuuden minuutin. Sairas rehkii, mutta vain tällaisissa pikkupaloissa. Ilmoitin itseni kuitenkin huru-ukkojen eli veteraanien SM-kisoihin. Kävelymatka on 10000 metriä, jonka läpikäppäily on jo saavutus. Jos aikaa menee niin menköön. Sitä kovempaa kuntoahan se vaatii mitä pitempään radalla viipyy.
7.7. Treeneissä katselin Jarin menoa ja ei ollut asiaa kaupungille, kun piti laittaa tavaroita kasaan. Illalla hurautettiin Saijan ja Eijan kanssa Martin ja Satun luo Lietoon, jossa yövyttiin. Meillä Eijan kanssa oli meno seuraavana päivänä Meri-Karinaan Turkuun. siellä on syöpäyhdistyksen sopeutumisvalmennuskurssi ja lähdetään odottavin mielin sinne. Saija suuntaa Puikkosten kanssa Liepeelle.
8.7.-13.7. Aamupalat Liedossa ja puoliltapäivin kurssipaikkaan. Hieno paikka ja ihan ok huoneet, mitä nyt telkkari ei ensin toiminut. Vika oli niinkin pieni kuin, että antenni ei ollut kiinni telkkarissa. Ja viikon aikana me käytiin Sepon ja Tuulan kanssa kaupungilla ja juotiin oikein herkuilla maustetut kahvit heillä. Käväistiin Eijan kanssa myös kahdestaan shoppailemassa Turun keskustassa ja perjantaina myös suunnittelemassa yksiä tulevia juhlia Eijan Asko veljen luona. Mutta kurssista tuli kirjoitettua perjantaina sellainen pikakronikka joka kertokoon kaiken sen mitä tarvitsee. Mukavaa ja antoisaa oli.
 

Meri-Karinan henkeä haukkaamassa 8.-13.7.2002
 

Kävi kutsu Meri-Karinaan, nyt me lähdetään lomailemaan. Maanantaina tänne saavuttiin, epäröiden toisiamme katseltiin.
Vaan kun saatiin ruokaa vähän, huomattiin loppui nälkä tähän. Pian löytyi jo meiltä yhteiset jutut, kokemukset oli jotenkin tutut. Ei täällä huumoriakaan ole unohdettu, ennen iltaa on sängyt siirretty. Oli siis viimein majoituttu ja pikaisesti tutustuttu.

Niin oli pian jo päivä mennyt, että siitä kaikkea muista en nyt. Vaan jotain muistan: lounas syötiin, päiväkahvit juotiin ja pian taas syötiin päivällistä. Oli vatsa hieman pyörryksissä. Vielä iltapala tähän ja vatsa huusi - Hellitä vähän.
Näin alkoi syöpäyhdistyksen syömäkurssi ja yhtä mietimme ainoastaan: saadaankohan todistusta koskaan.

Aamulla lenkille lähdettiin. auringon paisteessa käveltiin. Oli päivä alkanut mukavasti, jatkuispa tätä loppuun asti.
Ryhmiin meidät jaettiin, kokemuksia niissä vaihdettiin. Toiset liikkui ohjauksen mukaan, toisten menoista tiedä ei kukaan.
Mitä lie omaehtoista, taitaa tyyliä olla monenmoista. Yksi kaupunkiin pyöräili tuhatta ja sataa, muutenhan porukka onkin jo yhtä pataa. Myönteisesti luennolla ajateltiin. Kuunneltiin ja silmiä räpyteltiin ja kun väsy meinasi yllättää niin ruokahan siitä pelastaa.
Jos energiaa vielä löytyi, uima-allas testata täytyi. Ja sitten maistui varmaan uni, oli päivän riennoissa väsynyt moni.

Kului kolmas päivä jo samoilla teillä, oli hauskaa yhdessä meillä. Ryhmät vaihtoivat tehtäviä, oltiin kai ihan mahtavia...
kun luotiin taidetta kasseihin paitoihin, tutustuttiin vesijumpan saloihin. Sairauskin kohdattiin vielä kerran, kun luennoi psykologi hetkisen verran. Ja illan päätti tuokio joka piristi. Jäi paljosta vaille joka siitä livisti. Kuultiin runoa proosaa kera Mailin ja Oivan, nähtiin näytelmä Treffit, kuulen vieläkin valssin soivan. Voi sitä iloa ja valoa. Se on hyvän mielen luomisen taitoa.

Nyt kun alkaisi päästä vauhtiin, niin kroppa pistää hieman hanttiin. No, ainakin minulla, miten lie ystävät tilanne teillä.
Vaan löytyihän siihenkin piristys, kun söönemanni, taisi olla ihan von eteemme ilmestys. Joo. Niin ne täällä Turussa sanois. Turun kiele lyhy oppimäärä tarttis täl erää lopettaa. Esitteli tuo Aiju meille Turkua ja voi sitä surua, mitä saatiin kuulla - tamperelaisista!!!   Miten hauskasti taitaa joku kertoa, sisällä tuomiokirkon vartoa, kun käveltiin siellä me hautojen päällä. Saatiin tietää paljon on sattunut täällä. Vielä hetkisen bussilla kierreltiin, Turkua sieltä katseltiin. Kävi oppaalla puhe niin sujuvasti, että oltais kuunneltu vaikka iltaan asti. Mutta hyväkin loppuu aikanaan. Me taas syömään palataan. Kun luennolle vielä kerran asteltiin, suuta ja hampaita hoidettiin, niin samalla ihailtiin, ihmeteltiin. Oli sade saapunut kaupunkiin.

Nyt alkaa kurssi jo loppumaan, kun aletaan illanviettoa puuhaamaan. Perjantain luennot kuunneltiin ja Savolaisen Lean kokemuksille naurettiin. Vaikka eihän me hänen kertomuksistaan oltu kiinnostuttu, vaan omaan itseemme niitä on peilattu. Emme me sitä varmasti tietäisi, jos ei hän meille itse sitä kertoisi. Vaan nyt on aika näyttää, millaisia voimavaroja voimme löytää, kun yhdessä teemme porukalla. Illanvietto syntyy varmasti kiva ryhmällä tällä mukavalla. 

Ja huomenna vielä loppukiri otetaan ja toivotaan onnea tulevaan, päivät muistojen kirjoihin kirjataan ja kauna veilä jälkeenpäin muistellaan.

Kiitos kaikille teille. Jos asiasta pitää löytää hyvä puoli tässä yksi. Ilman syöpää tuskin olisimme tulleet tutuiksi.
Pidetään yhteyttä.

14.7. Edellisten päivien tarina oli yhdessä koetun jakaminen. Omat murheet ovat samoja kuin monilla muilla. Ei ainoastaan syövässä vaan kaikessa elämässä. Tämä päivä oli paluu arkeen. Pesukone kärähti ja pyykit piti pestä kavereiden luona. Puolet päivästä meni kisoissa toimitsijana ja illemmalla vielä harkat Jarin kanssa. Ja huomenna Lahteen. Alkaa se kahden viikon projekti, josta moni on vihiä saanut, kuka mistäkin. Kiertue Kalermot starttaa huomenna. Meidät voi bongata Lapista tai sitten ei. Onnekkailla on mahdollisuus - tavata meidät. Ja jos ilmestymme pihaanne on toivossa meillä tavata teidät. Ja jos reitti ei sattunut teidän kohdalle, niin ensi kerralla sitten. Huomen illalla olisi tarkoitus olla Oulussa Jyrkin luona. Sillä viikon päästä on jo seuraava kontrolli Lahdessa.

Nyt se kahden viikon projekti !!! (Hae evästä, jos meinaat lukea kaiken!)
15.7.
Kuten tiedätte olen sairastanut syöpää. Senkin tiedätte, että haluan löytää aina asioista jotain hyvää. No syövän kautta sain kokea miltä tuntuu ajella luksusautolla. Äänestin keväällä Forsblomin Palia ansiokkaan kuskaamiseni jälkeen vuoden taksikuskiksi. Palia ei valittu - vaan tittelin vei kokonainen taksiasema Piikkiöstä. Minä sen sijaan voitin äänestäneiden kesken arvotuista palkinnoista varmaan erikoisimman. Sain luksusmersun käyttööni kahdeksi viikoksi. Tänään on se päivä kun haetaan auto ja suunnataan kohti pohjoista. Kaikki ei tietenkään mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Minulle oli ilmoitettu, että auto on lähtenyt Helsingistä Lahteen perjantaina rekkakyydillä. Maanantaina soittelin Lahteen ja siellä ihmeteltiin ettei pihalla näy sellaista autoa. Sitten yhteys maahantuojalle ja tovin päästä sieltä soitettiin että auto on vielä Helsingissä. Tiedonkulussa oli ollut katkos. Autoa lähdettiin tuomaan ajamalla Lahteen ja me Janin kanssa Opelilla sitä noutamaan. Puoli yhdeltä se sitten luovutettiin. C-sarjan Mersu kaikilla herkuilla. Oli automaattivaihdetta, vakionopeussäädintä, ilmastointia ja koneessa tehoa. Polttoaine piti maksaa itse, joten pyysin ja sain dieselauton. Se oli 270 diesel ja tehoa riitti. Jani oli onneksi mukana, sillä alussa tuntui etten ymmärrä hienouksista puoliakaan. No sitten vain ajelemaan kohti Heinolaa josta otettiin Eija, Salla ja Saija kyytiin. Vain oma Opel jäi pihaan ihmettelemään. Lievestuoreella pysähdyimme siksi aikaa, että Salla ja Jani sai pakattua laukkuja kyytiin. Anoppilan naapurissa katseltiin niska pitkänä uutta autoamme. Suunnattuamme pohjoista päin olivat käyneet jopa ihmettelemässä sitä pihalla. Mitä tuota ihmettelemään. Ainahan minulla nyt varaa on yhteen 400 000 markan (sitä vanhaa rahhoo) arvoiseen autoon. Neljällä osamaksuerällä se on vain 100 000 per laaki. Ajeltiin sitten Ouluun eikä pysähdytty kuin Kymönkoskella kahvitauolle. Siellä asuu Janin sukulaisia ja paikka on Viitasaaren kunnassa. On kuulemma presidentit siellä kalastelleet. Sitten luksusväkemme ajeli suoraa päätä Jyrkin ja Teijan luo Ouluun. Siellä koko perhe odotteli pihalla harvinaisia vieraitaan. Juteltiin pitkään yöhön ja Jyrkillä oli töihin meno aamulla.
16.7. Aamusella syötiin ja jatkettiin matkaa kohti koti-Suomea (minun kannalta katsoen). Livon kohdalla pysähdyttiin, kun halusin esitellä tulevaa majapaikkaa niille jotka ei olleet nähneet isoa mökkiä uudessa kuoressaan. Sitten Aholaan (Posion keskustan nimi) syömään. Äitini oli laittanut ruoan valmiiksi ja siinä vaihdeltiin tärkeimmät kuulumiset. Kuten kuinka kovaa autolla tultiin ja kuinka kovaa sillä olisi voinut ajaa (jos olisi saanut). Siellä oli mummo, äiti, Erkki, Riitta siskoni ja pikku Hemma. Sitten kummitädin luo kahville ja sieltä kaupan kautta ajamaan mökille Livolle. Päästiin heti saunaan ja uimassa tietenkin piti käydä. Nuoriso meni saunaan meidän jälkeen ja saunominen kesti kaksi tuntia vaikka eivät kuulemma kauan viipyneet. Mersua eivät käyneet ihmettelemässä edes alueen porot. Eivät taida ymmärtää autojen päälle edes sen vertaa mitä minä. Enoni sentään ymmärsi Mersun päälle kun on itsellään sellainen.
17.7. Kaikenlaista sukuloimiseen kuuluvaa kuului päivän ohjelmaan. Hurruuteltiin kylää ympäri luksuksella ja minä kävin "kuulemma" tutulla parturilla. En kyllä muistanut itse, mutta enhän ole ollut Posiolta pois vasta kuin 27 vuotta. Illalla me Eijan kanssa käytiin saunomassa Livolla tien toisella puolella. Mattilan Leksa on ostanut sieltä mökin ja muisteltiin vanhoja. Suunniteltiin ehkä tapaavamme myös loppuviikosta jos aikataulu antaa perään. Ei antanut, sillä Mersu vei meitä sinne ja tänne. Pelattiin Livolla krokettia ja minä vanhana golfin vihaajana olin ylivoimainen. Joukkuekisassa voiton makuun pääsi myös Saija.
18.7. Järkytin sukulaisia lähtemällä kävelylenkille. Urheilukentällä kävelin kolme kilometriä ja suuntasin taas mummolaan. Siellä porukat oli sitä mieltä että olin ihan sippi. En ollut kyllä sen enempää kuin aikoinaan terveenä lenkin jälkeen. Terveenä olen ollut joskus paljon sipimpi, mutta siitä sitä tarinaa riitti. Eija jäi Posiolle naisten iltaan ja me muut suunnattiin kohti Rovaniemeä. Riitta ja Hemma (oikealtaan nimeltään Henriikka) matkasivat kyydissämme Rovaniemelle, josta nousivat illalla junaan. Me muut jatkettiin Sonkaan Rovaniemeltä Pelloon päin. Siellä setäni Ilkka ja vaimonsa Eira jo odottelivat meitä. Auto jätettiin Ahlvikin Arvin pihaan. Kyllä siinä pihapiiri ihmetteli, kun vasta 70-luvulla talo sai sähköt ja nyt pihaan parkkeeraa kaiken maailman Mersut. Songan ulkoilme oli muuttunut sitten edelliskäyntimme. Janilla käynti oli ensimmäinen. Talo oli vuorattu uudelleen ja maalattu punaiseksi. Ennen se oli vaaleanvihreä. Syötiin ja saunottiin minulle tutussa paratiisissa.
19.7. Pitempäänkin olisi viivytty jos olisi ollut aikaa, mutta kun piti ehtiä kotiin maanantaiaamuksi. Eira ja Ilikkakin lähtivät häihin. Perttolan Anne vaihtoi siviilisäätyä eli onnea vaan Annelle ja miehelleen. Me nuoret suunnattiin Rovaniemelle shoppailemaan. Saija ja Salla juuttuivat heti ensimmäiseen liikkeeseen niin, että minä lähdin kauppakeskuksesta ulos etsimään pankkiautomaattia. Jani oli lähtenyt omille teilleen jo aiemmin. Siinä sitten automaatille tullessa pyöräili viereen kaverini Latvalan Pertti. Oli huomannut minut siinä pyörän selästä ja ajeli perään. Vaihdeltiin kuulumisia ja olihan tuota kerrottavaa niin minulla kuin Pertillä. Pertti oli aikoinaan Lievestuoreella meidän häissämme ja nyt 20 vuotta sen jälkeen törmättiin taas vahingossa toisiimme. Kivoja nämä tällaiset yllätykset. Ostokset osteltiin ja kahvilla pistäydyttiin Ulla-tätini luona. Kummipoikani/serkkuni Jukka oli töissä eikä onnistuttu treffeissä. Oli poika töissä ostoskeskuksessa jossa oltiin shoppailtu. Vaan kun ei sitä tiedetty, niin ohi komiasti käveltiin. Saunottiin taas Livolla ja yö venyi pitkään Yrjön ja Marjatan kanssa valvoessa.
20.7. Lauantaina me pakattiin tavaramme autoon ja vaihdettiin Livon maisemat Kitkan sellaisiin. Aholassa treffasin kaverini Ahvensalmen Raunon. Tavattiin Pentikillä, jossa paranneltiin maailmaa naisten pitäessä huolen ostoksista. Kitkan mökillä on sähköt ja muut hienoudet vaan ei niin ihania maisemia kuin Livolla, mutta yhdessä ne ovat kyllä ylivertaisia. Meillä on vielä lisätä siihen Sonka, joten kyllä ne vielä enemmän luksusta on kuin Mersu. Mersuja näkee sentään tien päällä tämän tästä. Vaan kenelläpä olla käytössä yhdistelmä livokitkasonka. Käväistiin äidin ja Eijan kanssa 50-vuotisilla Jylängissä. Pian me sieltä karattiin saunomaan ja keskittymään seuraavan päivän kotimatkaan.
21.7. Taas kerran päivät meni lennossa. Mersun nokka oli aika kääntää kohti etelää. Alunperin oli tarkoitus tavata Markku serkku Oulussa, mutta aikataulu ei mennyt yksiin ja päätettiin näyttää luksusta Kainuulaisille. Hiljainen kansa ihmetteli patsaina kököttäen kun kurvattiin pihaan. Iisalmessa pistettiin pikkuisen roskamuonaa sisuksiin ja jatkettiin Keski-Suomeen Lievestuoreelle. Siellä Salla ja Jani jäi pois kyydistä. Me muut ajeltiin kotiin Heinolaan. Mittarissa oli hyvä määrä kilometrejä ja polttoainetta oli kulunut laskujen mukaan vain 78 euron edestä. Halpaa huvia. Matkustusmukavuus ilmastoidussa autossa on sitä parasta luksusta mitä saada. Eikä tuo automaattivaihteistolla lähteminenkään vastenmielistä ole ollut.
22.7. Nyt käy "miljonäärin" tie kohti Lahtea missä on verikokeet ja tietokonekuvaus. Ne meni muuten ihan OK, mutta käsi ei meinannut taipua pään yli jotta mahdun sinne koneen sisään. Onnistuihan se kuitenkin. Ja nyt alkoi sitten se jännitys tiivistymään. Parin päivän päästä on lääkäri ja kaikenlaista pyörii päässä. Jos se onkin uusiutunut. Onko jokin muu vaurioitunut ja kuitenkin tuntui kuin kaikki olisi OK. Vaan kun piti olla ennenkin, niin jos taas. Illalla todistin itselleni että jaksan hyvin liikkua. Kävin kävelemässä. Ensin kävelin 4 km 29 minuuttiin ja kun paikat tuntui aukeavan jatkoin samaa vauhtia toiset 4 km. Toinen puolisko oli huomattavasti helpompi kuin ensimmäinen eli on tainneet nuo puuttuneet verryttelyt vaikuttaa. Siis kunto nousee.
23.7. Tänään Jari-Pekka laittoi koneeseen lisää tehoa ja nyt sivut taas rulaa vauhdilla. Illalla oli Lahdessa aikuisten pm-kisat, jossa toimin kenttäkuuluttajana. Jari juoksi 200 metriä aikaan 22.62, mutta Ahkerassa on hukattu ne tulokset ja vain käsiaika 22.4 on löytynyt. Javanaisen Tomin vetäisi matkan vielä nopeammin aikaan 22.45.
24.7. Jännittävä aamu. Lääkärille odottaessani tuli sytostaattiajan hoitajani Päivi tervehtimään. Lääkäri Tuomo Honkanen kertoi minulle hyviä uutisia. KAIKKI OK. Kasvain on poissa ja vain hieman palovamman tapaista on keuhkossa sädehoidon jäljiltä. Samalla sain lääkärintodistuksen eli voin aloittaa työt. Jippii. Että tuntui upealta. Teki mieli kiljua riemusta. Soittelin heti sairaalan pihasta Eijalle ja äidilleni. Hyvät uutiset levisi sitten nopeasti. Tein samalla päätöksen lähteä mukaan veteraanien SM-kisoihin, jonne lähtöäni panttasin loppuun asti. Alunperin minut oli määrätty sinne tuomariksi.
25.7. Nyt oli suuntana Savonlinna. Alla hieno kaara ja tavoitteena Savonlinnan Kristillinen Opisto, jonne Saija on hyväksytty kymppiluokalle. Saijalla on vaikea valinta edessä sillä opiskelupaikka olisi myös Jyväskylän vastaavaan paikkaan. Savonlinnassa meillä oli mukava vastaanotto. Apulaisrehtori Helena Strand esitteli meille paikat ja kertoi toimintatavoista. Saija harrastaa musiikkia ja siellä on studiot ym. alan välineet. Mahdollisuuksia on paljon ja asuminen tuntuisi olevan paremmin järjestetty kuin Jyväskylässä, jossa etuna on mummolan ja isosiskon läheisyys. Savonlinnassa kuitenkin tuntui olevan sellainen henki, jossa uskon Saijan viihtyvän. Tyttö tekee itse päätökset. Sitten ajeltiin Lievestuoreelle, jossa oli väkeä saapunut Marsan viiskymppisiä juhlimaan. Yövyin siellä ja hieman katkonaisten yöunien jälkeen Seppo kutsui aamupalalle, jossa oli minulle kerättynä kukkia toivottamaan onnea päivän kisaan.
26.7. Suunta oli nyt Mikkeliin, jossa tavoite oli kävellä 10000 metriä radalla. Läpipääsy oli minulle se tavoite. Seppo-Juhani oli saapunut paikalle jo aiemmin ja hän muistutti että kävelen omaa vauhtiani. Kävi vielä niin, että muita ilmoittautuneita ei sitten ilmestynyt lähtöviivalle saakka. Se tarkoitti, että jos pääsen tavoitteeseeni saan samalla lohdutuspalkintona Suomen mestaruuden. Matkaan lähti samaan aikaan 45 sarjalaiset, jotka lähtivät heti alusta matkoihinsa. Minä katselin kelloa lähinnä siksi että hiljennän vauhtia tarpeen tullen. Neljä ensimmäistä kilometriä sitten koko ajan hiljakseen tasailin vauhtia lähemmäs seitsemää minuuttia kilometriä kohden. Minulla on radan reunalla paljon ystäviä, jotka kannustivat. He tiesivät tilanteeni. Puolimatkassa alkoi kurkkua kuivaa ja sain vettä. Se oli sellaista kuraa ettei paljoa voinut juoda. Tottakai tuli pikkuinen väsykin mukaan, mutta sehän oli odotettavissa. Koko ajan oli tunne, että pääsisin kovempaa. Järki voitti enkä rynninyt. Kahdeksan kilometrin jälkeen voitti tunne. Minä taidan tehdä sen. Ja sen tein. Jopuolitoista kierrosta ennen maalia onnenkyyneleet tuppasivat esiin, mutta vasta loppusuoralla tunnelataus yltyi niin voimakkaaksi että itkin ihan estoitta. Tunne oli mahtava. Minä tein. VOITIN SYÖVÄN JA ITSENI. Aikaa meni 68 minuuttia 49 sekuntia ja rapiat. Sillä ei ole väliä, koska tämä oli elämäni suurin voitto. Sen tiesivät myös ystävät. He onnittelivat aidosti ja kiitos siitä teille kaikille. Te siivititte omalta osaltanne minut maaliin hyvissä voimissa. Kun vaimo ei ollut paikalla, niin tilasin hänen serkkutyttönsä Riitta Puikkosen halaamaan maaliin. Olihan mukava lähteä yöksi kotiin. Seuraavana päivänä olisi edessä Marja-Liisan juhlat Lievestuoreella.
27.7. Aamutuimaan ajelin ensin Poskelaan Hartolaan, jossa piipahdin hetken verran. Tuli Mersukin näytettyä. Vartavasten en monelle autoa käynyt esittelemään. Sehän on kuitenkin vain auto. Ja vielä sellainen, johon minulla ei oikeasti ole edes varaa. Kun nostin joillekin tutuille kättä Marsun ratissa, niin he eivät tietenkään tervehtineet takaisin. Mistä he olisivat arvanneet kuka siellä heiluu. Lievestuoreella oli jo kaikki Ruotsin porukat paikalla Marsa, Victor, Thomas, Salme, Giti, Teuvo, Anne-Marie ja Amir ihanine tyttöineen. Tytöt Emilia, Alice ja Bianca hurmasivat meidät kaikki. Varsinkin mutruhuuli Bianca on veikeä tapaus. Oli siellä myös Risto ja poikansa Niklas. Sitten oli tätä kotimaan porukkaa. Valitettavasti Martin selkä oli äitynyt sellaiseen kuntoon, että heitä pääsi edustamaan vain Anni. Harmitti koska Martti on aina osannut iloita yhteisistä juhlista kuten myös vaimonsa Satu. Ensi viikolla on Iiron rippijuhlat ja silloin minä valitettavasti olen muualla. Juhlat saatiin alkamaan hieman aikataulusta jäljessä, mutta ihan hyvässä aikataulussa. Alkuun Pitkäsen Pirjo luki päivänsankarin mietteitä ystävänkirjasta vuodelta 1964. Sitten Asko (veljeksistä vanhin) piti puheen. Ensin suomeksi ja sitten sama ruotsiksi. Juotiin siihen päälle kakkukahveet ja pian oli aika laulaa Marsalle. Siskokset ovat istuneet pari kertaa yhdessä ja pistäneet paperille ranskalaisin viivoin asioita. Minä tein niistä sanat lauluun, jonka sävelsi toinen Risto eli Eijan veli Puikkonen. Minäkin liityin kuoroon vaikka en ole sitä vuosikausiin tehnyt. Nyt ajattelin, että kun en kuollut syöpään niin tuskin tähänkään. Ja hyvin meni. Seassa oli hyviä laulajia ja meidän muutaman soraäänet hukkui sekaan. Soolo-osuudet veti kaima, jolla alkaa tuo laulu sujumaan iän myötä aina vaan paremmin vaikka pieni ruotsalaisaksentti on havaittavissa. Marja-Liisa oli otettu laulusta ja muisti liikuttavasti myös minua laulamalla Onnestain on puolet sinun. Siitä lämmin kiitos kaikille. Juhlan paikkahan se oli minullekin. Mukavaa oli vaikka salsajunaa ei koskaan saatu oikein kunnolla liikkeelle. Yöllä alkoi tulla kylmäkin. Syötiin siinä ja taidettiin vähän juodakin. Oli viiniä, olutta, sahtia ja jotain väkevämpääkin. Menin itse maata neljältä ja jotkut jäivät vielä jalkeille.
28.7. Heräilin ensimmäisten joukossa. Tänään oli tarkoitus pitää pienet hupiolympialaiset. Siirrettiin suorituspaikaksi Kallion koulun kenttä. No siinä tuli sitten mutkia matkaan toisensa perään ja lopulta minä panin pillit pussiin. Ne olisi olleet sellaisia hupilajeja joukkuekisahengessä, mutta monet oli niin tosissaan että ihmetytti. Katselin formulakisat ja sitten alkoi taas kotimatka. Jarin harjoitus oli ehdittävä seuraamaan, sillä edessä on kauden huipentumat. Ensi viikonlopun SM-kisat. Lämmin keli ja lyhyet yöunet väsytti. Onneksi en nukahtanut rattiin. Ajeltiin kotiin Saijan kanssa Mersulla. Eija tulee sitten perässä Opelilla.
29.7. Aamupäivällä hain koululta lukujärjestyksen ja iltapäivällä olin Niemisen Matin haastattelussa erityisryhmien liikunnanohjaajan viran johdosta. Hakevat sinne yhdessä työskentelemään pystyvää tiimiä. Työt alkaisi jo ensi viikolla. Kyseessä olisi virka, kun opettajan homma on määräaikainen. Viideltä Aaretti hieroi Putron pojan kisakuntoon ja minä siinä rupattelin vieressä. Nyt on menossa Mersun viimeiset hetket ja siksi piti ajaa kuvaamaan Syyt ja seuraukset. Forsblomin Vili kuvasi Palin ja minut Mersun vierellä. Juttua tulee myöhemmin.
30.7. Tänään vein sitten Mersun pois. Sinne jäi Mega-autoon kaikki ihanuudet mitäauto sisällään kantoi. Oli aika kokeilla Opelin ajamista. Kuuma se ainakin on näillä keleillä. Eikä ihan niin hyvä kuin mersu, mutta toisaalta sillä uskaltaa kurvailla jopa luontevammin joissakin paikoissa.  Illalla oli Jarin viimeinen harjoitus ennen kisoja. Nyt vain huilaillaan ja katsotaan mitä tuleman pitää. Joskopa ne maaottelupaikat ja mahdollinen mitali sieltä haettaisiin. Nyt katsotaan Jarin kilpailun kyky taas uusiksi. Yleensä poika on paukutellut ennätykset SM-kisoissa ja maaotteluissa. Saa nähdä miten käy Imatralla.
31.7. Tänään olen käynyt Itä-Hämeen toimituksessa ja rannalla. Kaverini Dimi oli viimeisiä hetkiätöissä kun menin. Nyt Dimitrious Koutsoubos aloittaa uudet työt Mikkelissä. Hän toimi viime talven erityisryhmien liikunnanohjaajana Heinolassa. Sillä paikalla joka nyt on auki. Illalla menen parhaan ystäväni Teuvon syntymäpäiville. Juhlaa tämä koko elämä.
Niin meni elokuu ja muisti pätkii. Tässä jotain mitä mieleen jäi. Tiivistäen...
1.-4.8.   
Ei tullut erityisryhmien liikunnanohjaajan paikkaa ja näin jälkikäteen ehkä hyvä niin. Meno on sen verran vauhdikasta, että toipilaalla olisi rankkaakin rankempaa. Liikunnanopettajana siis jatkan ja ihan innolla hommiin olen menossa. Viikonlopulla oli vuorossa Kalermon perheen jakaantuminen erilaisiin edustustehtäviin. Eija ja Saija lähtivät Airin porukan kanssa Lietoon Puikkosen Iiron rippijuhlille. Minä puolestani matkasin Paakkisen Suvin kanssa 17 vuotiaiden Baltia maaotteluun Jyväskylään. Putron poika suuntasi isä Jorman kanssa Imatralle, jossa oli kauden pääkilpailu 19-vuotiaiden SM-kisat. Jari juoksi perjantaina 400 metrin alkuerissä hieman löysäten ajan 51.05. Se oli alkuerien viidenneksi nopein ja tiesi joutumista rata-arvontaan heikoimmille radoille.
Maaottelu pidettiin nyt yksipäiväisenä ja se on kyllä kehnompaan suuntaan. Tätä mieltä olivat monet muutkin. Nyt oli sellaista hosumisen meininkiä kaikessa. Maajoukkue asut hae. Pistäydy kentällä ja luovuta asu pois. Minun hommani oli kävelyn päätuomarina toimiminen. Yritin samalla katsella Suvin työntöjä vaan eihän siitä mitään tullut. Kädet oli täynnä töitä kävelyissä. Suvi hoiti ensimmäisen edustustehtävänsä FANTASTISESTI. Oma ja maaotteluennätys kuulassa tuloksella 15.85. Onhan kova pimu. Onnea vaan vielä kerran ja valmentajaisukille kanssa. Minä oikaisin kaasujalkaani pian tuomarikokouksen jälkeen ja ehdin mukavasti Imatralle ennen Jarin nelosen finaalia. Arvonnassa pojalle lankesi se kehnoin rata eli ykkönen. Jyrkemmät kaarteet ja ne aina inhottavat reunat. Jari juoksi ensimmäistä kertaa elämässään nelosta kuten pitää. Rohkea alku ja lopussa minkä jaksaa. Nyt jaksoi aikaan 50.09, jota paremmin Jari on juossut vain kerran. Sillä tuli neljäs tila. Kaikkien mitalistien ajat alkoivat 48:lla. Hyvä suoritus SM-tasolla. Seuraavana päivänä yritetään uudelleen!! Javanaisen Tomi juoksi lauantaina toisen nelostilan Iskulle 22-vuotiaiden 100 metrillä.
Sunnuntaina sitten kaikki kakki meidän osaltamme. 200 metrin alkuerien ratajärjestys saatiin vasta puoli tuntia ennen juoksua ja sehän oli vallan surkeaa. Nyt jo tiedettiin, että yksi finaaliin kuuluva tulee tipahtamaan. Mutta miten, huhhuh. Kolmesta erästä keskimmäiseen oli pantu tilastoykkönen Tuomela, tilastokakkonen Asumaniemi, edellisen päivän satasen kakkonen Sipilä ja nelosen kolmonen Porkka sekä Jari. Kahdessa muussa erässä tuulet olivat suotuisat, mutta tässä erässä tuuli 2,7 metriä vastaan. Jarin kohtaloksi tuli karsiutuminen alkuerissä. Erän viides ajalla 22.81. Kaksisadasosaa nopeammin maaliin saapuivat Porkka ja Sipilä. Kahdeksanneksi parhaan (Jari) aika oli vain 16 sadasosaa hitaampi kuin kolmanneksi nopeimman alkuerissä, mutta sillä pääsi vain laulukuoroon. Jari päätti, että lähdetään kotiin harjoittelemaan ettei näin käy tulevaisuudessa. Ja lähdettiin kanssa. Muut jäi Imatralle urheilemaan. Se oli taas kerran osoitus siitä kuinka älytön onkaan tuo varmistuksen jättö noin myöhään. Jos olisi vaikka kaksi tuntia ennen niin eräjakoon ehtisi vielä puuttua. Tosin pantiinhan me Rovaniemen halleissakin koko homma uusiksi. Uudessakaupungissa Javanaisen Tomi oli jälleen neljäs, nyt matkana 200 metriä. Kuusisen Pasin käsi vertyy ja keihäs lensi jo yli 65 metrin. Hyvä pojat. Ja Liedossa Puikkosen Iiro oli päässyt ripille. Onnea Iirollekin näin poissaolleelta.
5.-11.8. Ja nyt pätkii muisti toden teolla. Kalenterissa ei ole merkintöjä. Muuta kuin yksi kokous ja senkin unohdin. Vaan minkähän vuoksi. Nyt täytyy kelata avustajien kanssa. Ja löytyihän noita kaikenlaisia menoja kun lokeroistaan tonki. Maanantaina oli ainakin Hippo-kisat kentällä ja siellä piti hääriä.  Ja kenties tärkeintä oli paluu arkeen eli aika menee niin ettei kaikkea ehdi miettimään. Ja tunnustan aikaa kuluneen myös EM-kisojen parissa telkkarin ääressä. Meikäläisen vanha "vika" eli hyvän lapsenvahdin taidot tuli taas esiin kun Hiltuska tuli kylään lapsineen. Jäin pikku Leevin kanssa kahden ja hyvin meillä meni. Poika viihtyi seurassani kuten lapset silloin joskus ennenkin. Jospa koululaisetkin samalla tapaa... Anhalla oli polttarit ja naiset vei sitä ympäri Heinolaa. Minä päräytin saunomaan Hartolan takamehtiin. Nousiaisen Jouko oli kutsunut Rauninsa kanssa monta kertaa kylään mökille. Kalamarkkinoiden kautta löysin sinne. Saunottiin ja syötiin. Kesken kaiken Jouko tuli sisältä ulos ilmoittaen Koivulan Helin johtavan loikkakisaa Saksanmaalla. No kuunneltiin loppu radiosta. Jouko uhosi hyppäävänsä milloin vaan vauhditonta pituutta 250. Saunan jälkeen se piti kokeilla. Nyt Jouko muistaa kuulemma helposti milloin ei ensimmäistä kertaa hypännyt tuota tulosta. Pääsi Koivulan hopeapäivänä vain 246. Ihan hyvin "vanhalta" mieheltä. Kyllä tuota Helin hyppyä pidettiin jo sensaationa, mutta sehän oli vasta alkua!!! Sunnuntaina hermostuin kun maraton oli alkanut, mutta telkassa ei näkynyt mitään. Teksti-TV ilmoitti Holmenin johtavan kympin jälkeen kisaa. Olin varma, että hänet ajetaan kiinni, mutta siitä hetkestä kun TV lähetys alkoi jatkui myös jännitys. Minä en uskonut kuuna päivänä Holmenin mahdollisuuksiin ennen kilpailua vaikka Suomen asiantuntevin maratoonari - setäni Ilkka - julisti jo etukäteen Jannen voittoa. Pidettiin lähinnä tärähtäneenä. Vaan oikeassahan tuo oli. Oot sie Ilikka vaan aika kova sälli. Joskus kun vielä toteutuu ne setäni "unet" alle 2.40 maratonista niin se on hyvä kohta 60 vuotiaalle. Mutta vanahan miehen vikaa alkaa olla minussakin. Hitsi vieköön. Sen ymmärrän kun tuli tippa silmään silloin oman kestävyyssuorituksen ja sairauden jäljiltä, mutta nyt kun Holmeeni pisteli tartania rullalle loppusuoralla tuli taas tippa silimään. Uskaltaako joku muu tunnustaa sammaa. Oli ihan hieno loman loppu sillä maanantaina alkaa taas työt!!!!
12.-18.8. Että voi ihminen olla iloisella päällä palatessaan takaisin töihin. Sitä minä todella olin. Maanantaina suunniteltiin lukukautta opettajien voimin ja tiistaina saapuivat kehiin jo oppilaamme. Maanantai-iltana Isku voitti nuorten seuraottelussa Hartolan Voiman ensimmäistä kertaa minun aikanani. Laji oli yleisurheilu. Tiistai-iltana matka vei hieman suurempiin kisoihin Helsinkiin, jossa pidettiin Asics GP-kisat. Mukana Iskulaisia ja lisäksi pari nuoruuden aikaista kaveriani eli Jokkerit Ari Mursu ja Rauno Ahvensalmi. Vähän turhan jännää oli kun samaan aikaan heitettiin keihästä toisessa päässä ja työnnettiin kuulaa toisessa. Oli toimitsijat hengenvaarassa. Ainakin siinä oli Hosion Eero yhtenä. Kouluviikko meni mukavasti ja helteet hellivät. Tosin seitsemän tuntia kentällä on tässä kelissä aika urakka. Harjoituksia tuli vedettyä monena iltana ja lauantaina oli suuntana Rantasalmi. Eijan ex-työkaveri ja perhetuttumme Anhan häät olivat vuorossa. Saija ja Salla halusi ehdottomasti mukaamme. Salla palasi hääiltana Pitkäsen Pirjon kyydissä Liepeelle. Me muut yövyttiin Rantasalmella. Kirkossa meikäläisen silmät pyöri vähän aikaa. Jotenkin tuntui sellaiselta hallimaiselta eikä kirkolta vaikka ulospäin se on tosi hieno. Hääjuhlaa vietettiin Hotelli Ruusuhovissa ja mukavaa oli. Ohjelmapuolesta vastasi pääosiltaan yllättäen Heinolan vieraat. Bändi oli paikalla ja sulhanen karkasi aina välillä lavalle soittamaan. Porukalta onnistui niin tanssimusiikki, jatsi kuin raskaampi meno. Sulhanen ryöstettiin välillä, mutta takaisin se saatiin. Ja kaiken lopuksi saunottiin porukalla yösaunassa, savu sellaisessa.
Aamulla ajeltiin katsomaan Saijan tulevaa opinahjoa Savonlinnaan. Eija ei ollut koskaan käynyt siellä, joten oli aika hänenkin päästä paikkakunta kokemaan. Edellisillasta oltiin niin väsyneitä ettei jaksettu lähteä laivalle norppia ja maisemia katselemaan. Samaan aikaan oli Äänekoskella 17-vuotiaiden SM-kisat ja sieltä Paakkisen Suvi toi kultaa odotetusti. Kettulan Torsti oli esteissä viides joten saalis hyvä. Jari juoksi sunnuntaina kovassa seurassa Lappeenrannan eliittikisoissa 200 metriä juosten 22.51. Sillä hän voitti Tomin tällä kertaa kuudella sadasosalla. Alla olevassa kuvassa auto jolla hääpari kirkosta lähti.

19.-25.8. Toinen kouluviikko alkoi ja oppilaiden kanssa on uitu ja yleisurheiltu. Oma kuntoilu on ollut pienimuotoista. Muutamia harjoituksia on vielä illalla vedetty. Jarilla on edessä Ruotsi-ottelu ja siellä 400 metrin henkilökohtainen matka ja pitkä viesti. Luultiin, että neloselle valitaan Toivosen Antti, joten valinta oli yllätys. Kuten se ettei Suvia valittu tyttöjen kuulaan. Tutkimattomat ovat "herrojen" tiet. Perjantaina oli tarkoitus suunnata Helsinkiin maaotteluun, mutta olin niin naatti jaksanut. Lopulta nukahdin kesken maaottelulähetyksen telkkarin ääreen. Maanantai ja perjantai on täysiä työpäiviä ja riittävät täysin tässä vaiheessa kuntoutusta. Lauantai aamuna lähdettiin Putron Jorman kanssa katsomaan Leppävaaraan Jarin juoksuja. Nelosella poika aloitti hyvin, mutta seinä tuli vielä kerran vastaan kolmosen jälkeen. Aika 50.16. Alkaa mennä jo tarkkuusjuoksujen puolelle. Maaottelusta tuli kuitenkin jännittävä. Poikien ottelu oli tasan ennen viimeistä lajia eli pitkää viestiä. Jari aloitti Suomen joukkueessa. Vastassa oli muutama tunti aiemmin henkilökohtaisella matkalla sekunnin nopeammin juossut ruotsalainen. Nyt Jari juoksi kuin uudelleen syntynyt. Maaotteluvoiton ratkaisumahdollisuus sytytti. Etusuoralle tultaessa Jari rynni vastustajan rinnalle ja kenties jopa ohi. Siitä lähti liikkeelle Suomen riemuvoitto sillä Mikkolan Juhani jätti toisen osuuden loppusuoralla hieman kilpakumppaniaan, joka yritti vastata vielä kerran ja löi kapulan kylkeensä josta se kimposi maahan. Näin Suomi karkasi. Loppuaika 3.18 ja risat on loistava. Sillä sinetöitiin poikien maaotteluvoitto Suomeen. Ihan samalla tapaa kuin myöhemmin miesten pitkässä viestissä. Altavastaajat veivät potin. Varsinainen maaottelu katseltiin Tarun suosiollisella avustuksella loistopaikoilta ihan maalin tuntumasta. Korkeushypyn huiput pomppivat silmiemme edessä ja tunnelma oli loistava. Ihan toista luokkaa kuin jänisjuoksukisoissa. Taistelu mies miestä ja nainen naista vastaan on sitä oikeaa urheilua. Näin on näreet. Sunnuntaina olisi ollut Ladun järjestämä elopolkaisu Heinolasta Sonnaselle ja takaisin, mutta nukuin sen verran pitkään etten ehättänyt mukaan. Onneksi! Pyöräilin ympäri kaupunkia noin 20 kilometriä ja kuuma oli. Taisi olla onni tuo myöhästyminen pitemmältä lenkiltä. En olisi varmaan jaksanut.
26.8.-1.9. Koululaisten kanssa on tehtailtu tuloksia. Ihan hyviä tyyppejä meillä täällä Heinolassa on. Pitäisi vain saada heille valmentajia. Keskiviikkona oli sitten sellainen suuri päivä kun Lahdessa järjestettiin pm-kävelyt. Se oli samalla Stenvallin Tarun ja minun yhteinen kävelykisa jälkeen syövän. Taru joka toimii nykyisin SUL:n tiedottajana lupasi sairauteni synkkinä hetkinä että minä vielä paranen ja sitten kävellään pm-kisoissa. Niin ilmestyi muutama vuosi sitten lajin lopettanut Taru paikalle. Häntä hieman hirvitti ajatus, mutta rohkeasti lähti mukaan. Minä itse sähelsin jo ennen kilpailua. Laitoin kaikki tuomarointivälineet valmiiksi alustoihin aina kyniä myöten hyvissä ajoin kotona. Laaksosen Jussi soitti vielä kun oltiin matkalla että tarvitseeko lakkeja. Sanoin minulla olevan kaiken tarvittavan materiaalin. Vahinko vain ne olivat jääneet kotiin. Sen huomasin vasta Lahdessa. Tuomarit joutuivat nyt antamaan huomautuksiaan suullisesti. Kävelyssä oli mukana myös muiden piirien käppäilijöitä joten kun meidän startti olin niin juututtiin Tarun kanssa hännille. Taru veti heti hieman alle kuuden minuutin vauhtia ja siinä olin helisemässä. Ensimmäinen kilometri 5.55 Taru ja 6.00 minulle. Enhän minä sellaista kestänyt joten vauhti hiipui. Stenvallin tyttö sen sijaan jatkoi hienosti loppuun saakka. 3000 metrin aika 18.08 on sellainen, että taitaisi tytöllä olla vieläkin asiaa kävelymaajoukkueeseen kun alkaisi harjoitella. Itse vääntelehdin 5000 metriä ajassa 32.44 ja risoja. Eli vauhti kiihtyy hitaasti, mutta varmasti. Valmennuspäällikkö Inskille vinkkinä tuo Tarun meno. Tämähän oli kivaa, sanoi Nastolan kasvatti maalissa. Ja niinhän se on. Viikon aikana tuli saunottua monessa paikassa. Kalliopohjassa seurakunnan tiloissa seuran väen kera, omassa kotisaunassa ja kun me ei vaimon kanssa saada aina tuota kalenteria trimmattua yhteen. Kuka milloinkin töissä tai kisoissa niin kävin myös Poskelan mainiossa ratasaunassa löylyjä heittelemässä. Pikakäynti siitä tuli kun piti lähteä hakemaan tyttöä kaverinsa luota. Kurkku oli vähän lauantai-iltana karhea. Seuraavana aamuna aloitettiin syyskuu ja käytiin Eijan kanssa kävelyllä. Illemmalla kurkku oli vielä kipeämpi.
2.-3.9. Maanantaina täysi työpäivä koulussa ja illalla harjoituksiin kentälle. Siellä otettiin pituushyppyä ja käväisipä siinä muutama oppilas seuraamassa menoa. Cooperin testit aloitettiin yläasteilla ja ensimmäiset 300 metrin juoksijat löytyi heti. Kymiksen ysien testiä menin vartavasten seuraamaan vaikka en itse heitä opetakaan. Marttisen Riku juoksi uuden koulun ennätyksen parantaen entistä viisi metriä. Nyt se on 3605 metriä. Hyvin 15 vuotiaalta! Minä näitä sivuja tässä olen myös miettinyt ja tullut tulokseen, että kannattanee hieman uusia koko sivustoa.
Ja kun oppilaat kerran menee noin hyvin, niin piti sitä minunkin käydä illalla kentällä. Cooperin tulos tiistaina 3.9. kokonaista 2250 metriä. 1600 metriä meni hyvin sellaista kahden minuutin kierrosvauhtia ja sitten alkoi hengitys tökkimään. On se aika paljon parempi kuin vuosi sitten olisi mennyt!
 

Tuosta cooperin testistä on jo kulunut yli kuukausi ja tässä pähkinänkuoressa jotain sen jälkeiseltä ajalta!

4.9...  Cooperin testejä juostiin koulussa loppuviikostakin ja täytyy todeta, että hyviä tyyppejä löytyy seasta. Valitettavasti työsarkaa riittää. Peruskestävyys näyttää nykynuorilla olevan keskimäärin kehnoa. Monet salibandyn pelaajat eivät jaksa juosta koko 12 minuuttia. Mitenkähän sitten lienee sen pelailun laita. Kysynpähän vaan. Viikonlopulla vierailu johti Lievestuoreelle, jossa lämmittelin saunan ja Hänniset piipahti saunanlämmitys taitoja kokeilemassa. Nyt onnistui homma hyvin ja illalla pistettiin suunnaksi Hankasalmen Revontuli. Siellä esiintyi Souvarit ja paikalla oli monia tuttujani. Viikonloppu oli mukava ja tanssittuakin tuli. Syyskuun aikana käynnisteltiin taas tuo Iskun kuntopiiri Niemelän koululla ja suosio vain kasvaa. Nyt on mukana ollut jumppaamassa ja itseään "kiusaamassa" noin parikymmentä henkeä kerralla. Nuorten määrä on koko ajan lisääntynyt joten se lämmittää mieltä. Tietää ettei tee tuota "hyväntekeväisyyttä" turhaan. Iloiset ilmeet on paras palkkio vanhalle liikuntaa suosivalle. Itse jaksan kerta kerralta paremmin mukana vaikka väliin hieman huilin.
18.9.   Poiminto kalenteristani näyttää, että tässä kohtaa pidettiin Heinolan ala-asteiden väliset yleisurheilukilpailut. Itse seikkailin kentän ja Kymiksen välillä. Usko nuorisoomme nousi taas aimo annoksen kun katseli menoa kentällä. Mitään periksi antamisen makua ei näkynyt kuten valitettavan usein tunneilla. Ja ihan lahjakkuuksia erottui joukosta. Pitänee käydä rohkaisemassa kaikkia monipuolisen liikunnan harrastamiseen. Ei siis pelkästään yleisurheiluun vaikka tietysti se olisi hyvä juttu pitemmän päälle. Onhan yleisurheilu yksi monipuolisimmista lajeista mitä maa päällään kantaa. Meillä pallopelit ovat muuten jumpalla alku- ja loppuverryttelylajeja.
21.-22.9. Viikonlopuksi suunta Kuortaneelle. Siellä juostiin valtakunnalliset maastofinaalit. Hieno tapahtuma vaikka osanottajamäärä alkaa hiipumaan. Etelän seurat, missä luurataan nykyisin. Lahden Ahkeraltakaan ei ollut joukkuetta vaikka kilpailu on paras maastotapahtuma koko maassa. Ei tällä pelillä Pohjanmaaltakaan viitsitä ajella Pajulahteen. Minä olin matkalla Ronnilan Pentin kyydissä. Meillä oli kaksi lahjakasta poikaa mukana. Marttisen Riku juoksi jo neljännen kerran kyseisessä maastofinaalissa sarjansa neljänneksi. Lienee eräänlainen ennätys sarallaan. Ronnilan Reijo oli omassa sarjassaan hienosti 12. vain puolisen minuuttia kärjen takana. Nousu kohti huippua jatkuu. Alla Ronnilan Reijo (6) vetää alkumatkasta 14-vuotiaiden joukkoa. Toisessa kuvassa Riku matkalla.

26.9. Putron Jarin kanssa oli päätetty juosta Heinolasta Vierumäelle Suomen "urheilu"opistolle. Viittojen mukaan Jyrängöstä sinne olisi matkaa 10,5 km. Ensin siirtotaival Putrolta lähtöpaikalle noin kilometri ja sitten matkaan. Minun kuntoni ei todellakaan ole niin hyvä, että jaksaisin koko matkan juosta. Jo alussa päätin kävellä ylämäet, koska niissä pisti puuskuttamaan oikein tosissaan. Loppumatkalla juoksua kesti aina kerrallaan noin 2 minuuttia tai hieman yli. Tavoite oli taittaa matka opistolle alle puolentoista tunnin. Se näytti onnistuvan hyvin, sillä tunti oli täynnä kun opistolle oli viitan mukaan matkaa enää pari kilometriä. Jari päätti valita helpomman reitin, kun minä olin menossa Lemmenharjun näköala reitille. Lopulta siinä kävin niin, että vastaan tuli isoja monttuja. Nyt rakennetaan taas uutta mökkikylää ja lenkkimaastot heikkenee koko ajan opiston päästä katsoen. Vaikka mitäpä ne semmoisilla tekee kun ei siellä taida olla enää kohta mitään tekemistä sanan urheilu kanssa. On vaan golffia ja tennistä. Ja tuskin noista lomakylistä niin kauheasti liikkumassa käydään. No raha ratkaisee. Minä vaan veikkaan, että jossain vaiheessa tuolla Vierumäen/Myllyojan kankailla seisoo paljon konkurssipesäkkeitä. Matka meillä Jarin kanssa venyi kiertelyineen paljon ja lopulta saatiin tuo tavoiteaika umpeen ja vähän ylikin. Matkaa kertyi varmaan yli 15 km. En enää jaksanut mennä uimaan vaan tyydyin saunassa käyntiin. Tavoite on joka tapauksessa juosta marraskuun alussa Kuivannolla 10,6 km koko matkan. Ei vauhdilla vaan juoksua muistuttavalla etenemistavalla. Olkoon nyt kriteeri se ettei sitä hyväksyttäisi etenemismallina kävelykisoissa!
27.9. Kuntopiirissä oli mukana 20 hikistä liikkujaa. Sauna ja uinti päälle virkistää niitä, jotka mukana keikkuu. Porukkamme arvokisamitalistien määrä kasvaa edelleen. Nyt liittyi jengiin Jentalan Kaitsu, joka on kaksinkertainen MM-hopeamies löylykisoista. Kai on entinen hiihtäjä ja nykyisin vielä ihan taitava suunnistaja eli kuntoilu on miehellä elämäntapa.
29.9. Aamulla varhain ylös ja latumajalle, jossa kerättiin kimpsut ja kampsut Juustopolun huoltopisteeseen. Judenin Jaskan kyydillä sinne mentiin ja kun väki viimein saapui pisteeseemme, niin mehua jakaessa ei totisesti ehtinyt huomata kaikkia tuttuja jotka siinä piipahti. Anteeksi vaan jos en jotain teistä ehtinyt tervehtiä. Yritin kyllä tervehtiä kaikkia, myös tuntemattomia. Mutta kun pisteeseen ryntää yhtä aikaa kymmeniä ihmisiä niin hieman siinä menee jo ulalle. Syyssää oli mitä parhain ja väkeä liikkeelläpaljon. Viisi linja-autollista väkeä vietiin Heinolasta Vuolenkoskelle, josta puolestaan väli matkusti Heinolaan, josta käveli 16 kilometrin matkan takaisin. Minun valmennustiimini on liittynyt Kettulan Tildi, joka käveli matkan isänsä Juhan kanssa. Tottakai Putron Jari oli omalta osaltaan marssimassa peruskuntoa näin hienossa tapahtumassa. Itse päätin tyytyä huoltojoukkoihin, koska katsoin torstain lenkin riittävän tässä vaiheessa. Hyvä ja mukava kokemus tämäkin.
Välillä illalla väsyttää ja tuntuu ettei jaksa lähteä minnekään. Siksi olen päättänyt rajata hommiani rajusti. Tärkein on yhteinen aika vaimoni kanssa. Siihen kuuluu kodin laittaminen kuntoon. Uusia värejä seinille ja tapetteja. Iskun yleisurheilujaostossa jatkan, mutta jätän tehtäväni LaSY:ssä ja SUL:ssa tällä erää muille. Katson sitten kun taas voimat on entisellään. Nyt ne ei vielä ole vaikka paljoon jo pystyn. Varmistan tällä, että elimistö saa aikaa.

LOKAKUU 2002

1.10. Tänään pidin normaalisti koulutunnit ja sitten suuntana Helsinki. Meillä oli Eijan kanssa edessä 20-vuotishääpäiväristeily Silja Operalla. Olin varannut hyttin Vesterisen Helinän kautta kuohujuomaa ja onnittelukortin. Hytti oli tasokas vaikka me luultiin sen olevan ihan tavallinen. Muutenkin laivalla oli siistiä ja viihtyisää. Söimme mukavasti ala carte ravintolassa emmekä missään rahvaan seassa. (kuva yläreunassa) Laivayhtiöltä saimme lahjaksi kuohuviinipullon. Kiitos vain tarjoilija Sarille hyvästä palvelusta. oikeasti hääpäivämme oli 2.10., mutta sehän päivä tuli vastaan illalla tanssiessa. Paljon ei porukkaa ollut laivalla näin viikolla, mutta eipä me kaivattukaan. Sattuma oli se, että laivaan mennessä sinne oli matkalla tuttujakin. Näyttää olevan niin, että samalla laivalla on aina Stenvallin Taru. Taru oli menossa SUL:n edustajana yhdessä Aallon Harrin ja Hakasen Raijan kanssa johonkin SLU:n tilaisuuteen. Uhosivat ensin etten pääse heistä eroon, mutta kun kerroin olevamme häämatkalla niin tajusivat hyvin. Ei nähty tyttöjä kertaakaan koko laivalla. Olivat kuulemma olleet. Varmistin sen myöhemmin. Kiitos että saimme omistautua toisillemme!
3.10. Kokoonnuttiin Iskun yleisurheilujaosto uimahallin tiloissa. Siellä pari tärkeää henkilöä ilmoitti luopuvansa tehtävistään ja uusia mietittiin tilalle. Asialista oli pitkä ja minun piti poistua hieman ennen muita. Silti minulle jäi maku, että uutta potkua on nyt tulossa toimintaamme. Seuraavan illan jumpalla taas hyvä meno päällä. Kevyttä sisäänajo jumppaa ja lämmittelysählyä.
6.10. Vierumäellä kokoontui 32 Iskun yleisurheiluihmistä. Mukana oli urheilijoita, valmentajia, toimitsijoita ja tärkeänä osana vanhempia. Tilaisuus onnistui mielestäni hyvin ja yhteiseen harjoitukseen osallistui suurin osa paikalla olleista. Tehtiin lajiryhmästä riippumatta koordinaatio. ja nopeusharjoitus, minkä jälkeen osa siirtyi Mutikaisen Jarin ohjauksessa korkeushyppyyn ja osa jatkoi mukanani alakertaan tekemään kuntopallolla eräänlaisen voimaharjoituksen. Jatkossa Iskun yleisurheilijoita bongaa Vierumäen hallista parhaiten maanantaisin, mutta keskiviikkonakin sen voi tehdä jos sattuu ulkona olemaan huono keli. Kolme yhteisharjoitusta viikossa ja pari kertaa koululiikuntaa niin alkaa peruspohja olemaan kunnossa. Ja oma kehohan kertoo, josko se haluaisi muina päivinä jotain muuta liikuntaa. Vaikkapa vain kävelyä luonnossa ja tutustumista kotikaupungin ympäristöön.
7.10. Koulussa alkoi uusi jakso. Se tarkoittaa, että maanantai on lyhyt päivä. Vain neljä tuntia aamupäivästä. Tosin nyt päivä venyi kun yksi kollega sairastui ja pidin sitten kolmosille kaksoistunnin. Kivaa oli sanoivat lapset. Hyvä niin. Isommilla alkoi koripallojakso ja ala-asteella suunnistus, joten rasteja on taas tullut vietyä maastoon.
8.10. Lahden piirin yleisurheilukisoja jaettiin taas ja me oltiin Paakkisen Ekin ja Kiipan Kirsin kanssa katsomassa josko uskallettais mitään ottaa. Kenttä on meillä sen verran ala-arvoisessa kunnossa, että ei kauheasti houkuttele siellä isoja systeemejä järjestää. Lopulta meille tuli kontolle isoisten pm-hallit ja Vattenfall-cupin I osakilpailu. Ja onhan sitten syksyllä ne SM-moniottelut Nastolan kentällä Nasevan kanssa.
Viikolla minulla oli sekä tuskaisia hetkiä että toisaalta hauskaa ala-asteen suunnistajien kanssa. Teoriassa oli käyty asioita läpi ja sitten parettain metsään. Sekä vitosilla että kutosilla seurasin kun herrat kiertää jalkapallokentän päässä etsien rastia. Se oli aivan eri reunalla kenttää ja rakennuksia oli joista olisivat voineet kohdentaa. Pari hyvää kommenttia. Pojat tuli luokseni. -Ope maali on väärässä paikassa. Sen piti olla tuolla jäähallin päässä. Kysyin missä se sijaitsee kartan mukaan. Pojat katseli karttaa, kohauttivat olkapäitään ja alkoivat hymyilemään. Toiset herrat sanoivat maalin tullessa, että rata oli liian helppo, koska siinä kerrottiin rastimääritteet sanoin. Lisäksi siinä oli rastilipun numero, mutta se oli jäänyt pojilta huomaamatta koskapa vain kolme rastia kahdeksasta oli oikeita. Olivat poimineet rasteja joita matkalla tuli vastaan. Jos siinä luki Nie yläkulmassa, niin he luulivat olevansa oikeassa paikassa. Näin lopulta pelissä pärjäsivät ne jotka kiiruhtivat hitaammin, mutta olivat kuunnelleet teoriassa ja malttoivat lukea kartan informaation. Tuskaisiin hetkiin kuului, kun kolme poikaa lähti yhdessä. Muut oli maalissa ja yksi poika puuttui joukosta. Missä hän on kysyin pojilta. Se jäi tuonne metsään seisomaan. Pojalla ei ollut karttaa ja minulla oli jo seuraava tunti lähestymässä. Olin juuri lähdössä etsimään, kun "kadonnut" kävelee esiin metsästä. Ei mitään kiirettä. Heittelee vaan männynkäpyjä ja vaikka hieman torun poikia kolmikon hajoamisesta, niin on  kuin mitään ei olisi tapahtunut. Omaa kuntoa olen pyrkinyt hoitamaan opettajien sählyvuorolla keskiviikkoisin. Nyt mietin josko uskallan lähteä opettajien SM-sählyturnaukseen Helsinkiin marraskuussa.
11.10. Nyt oli viimein se Fysiatrian lääkärin aika Lahdessa. Ikosen Pepe tuurasi minua aamupäivän koulussa. Käsi on jo paljon parempi kuin aikoinaan, mutta tiettyjä liikerajoituksia siinä on edelleen. Lääkäri määräsi siihen jumppaa ja erilaisia hoitoja hieronnasta alkaen. Sanoi myös että mene vain sähläämään opettajien kanssa. Samalla sain tietää, että kontrollikäynti syövän vuoksi on 8.11. Olin jo vähän hermostunut, kun ei kutsua ole alkanut kuulua.
12.10. Tällä viikonlopulla on tavoite saada sivut ulos uudenlaisina. Paljon vanhaa, vähän uutta ja virikkeellistä. Linkkejä on monia, joista näet millä sivuilla viihdyn. Eijalla on tänäkin viikonloppuna töitä, joten aamulla ollaan kahden ja sitten joudan vaikka liikunnan pariin. Tai kehittelemään sivuja.

13.-20.10. Taas hurahti aikaa ja tuntuu ettei oikein mitään ole saanut tehdyksi. Toisaalta sitten tarkastellessa tekemisiään onkin tullut tehtyä paljon asioita. Niitä vain ei ole ollut aikaa kirjata ylös. Tuossa 15. päivä käytiin Eijan kanssa Savonlinnassa ilta-ajelulla. Siellä oli Saijan luokan vanhempainilta. Muuten päivät on menneet koulussa ja iltaisin harjoituksia vetäen. Viikon loppupuolella alkoi jostain syystä väsy iskemään päälle. Näkökin tuntui olevan huonompi kuin ennen ja käynti optikolla varmisti luulon oikeaksi. Nyt siinä on sitä iän myötä tulevaa muutosta. Lukulasit olisi suositeltavaa hankkia. Niiden hinta vaan on sellainen, että täytyy pistää tuonne listan jatkoksi. Ensin pitää hankkia uusi pesukone kärähtäneen tilalle ja tuo auto vetelee viimeisiään, tai sitten ei. Totta puhuen meinaan hankkia nuo lasit ennen joulua.
21.-27.10. Se oli syysloma täällä ja Saijan koulussa myös. Aluksi matkattiin Liepeelle, jossa Puikkosen pojat oli talkoissa. Mökille piti tehdä varastorakennus ja pitkälle se olikin saatu, kun me kurvasimme pihaan lauantaina. Asko ja Riki oli aloittaneet jo torstaina. Martti ja Seppo liittyi mukaan perjantaina ja meikä sitten Jorman kanssa vasta pyhäaamuna. Niin vain saatiin seinät pystyyn ja katto päälle päivän aikana. Toinen ovi jäi tekemättä ja maalaus ensi kesään, mutta kaikki tarpeellinen tehtiin. Risteilylle piti päästä ja niin oli jälleen suuntana Silja Opera. Minä lähdin lähdin käyttämään näitä meidän nuoria neitejä laivalla. Laatusen Tepi lähti minulle kaveriksi, kun tytöt halusi mennä laivalla keskenään. Seisovassa pöydässä ruoka oli nyt masentavan huonoa. En muista missä laivassa noin heikoilla antimilla olisi menty. Ja viime kerralla samalla laivalla ala carte ravintolassa kaikki oli loistavaa. Tytöistä laiva oli liian pieni ja täynnä "vanhoja" ihmisiä. Kaipa ne on jatkossa vietävä taas Cinderellalle. Mutta ihan mukavasti he lauloivat karaokessa. Saija ja Salla vetivät yhdessä Nylonbeatia ja supremesia. Se fysiatrian lääkärin lähete sai aikaan sen, että pääsen jonon mukaan hoitoon jo 5.11. Ja 8.11. on jo se kontrollikäynti. Sen lähestyessä on olo ollut taas ahdistava.  Risteilyn jälkeen Eijalla oli vapaata ja naiset matkasi yllätys, yllätys Liepeelle. Siellä Eija siivosi Airin ja Jorman huushollin. Kukahan siivoaisi meidän tilat. Minä jäin kotiin maalaamaan alakerran saunan "pukuhuonetilojen" seiniä vaaleammaksi. Itse valitsin värin ja arvasin, että se ei ole kaikkien mieleen. Toisaalta jos olisin lähtenyt mukaan Liepeelle ne olisi edelleen tummat. Kyllä niihin tottuu ja kunhan saan sisustuksen valmiiksi niin johan kelpaa lokotella alhaalla saunan päälle. Vähän maali loppui kesken, mutta sitä saa kaupasta. Kuvissa Lievestuoreen mökki ja upouusi varasto. Mies oikealla hyttikaveri laivalta, Tepi.
 
28.10. Koulu alkoi taas ja pienellä sählingillä tottakai. Piti korjailla uintiaikoja, kun oppilaille oli merkitty uinteja vaikka heillä ei ollut edes liikuntatunteja silloin. Tekevälle sattuu ja asiat korjattiin. Koulun jälkeen opet marssittiin pelaamaan sählyä Reuman porukan kanssa. Nyt peli tuntui sujuvan ja me jopa voitettiin. Päätin lähteä mukaan opettajien SM-sählyyn Helsinkiin marraskuun puolivälissä. Seuraavana päivänä oli aika väsy olo, mutta hoidin kunnialla.
30.10.-1.11. Keskiviikon opesählyvuoro on illalla ja juuri ennen pelaamaan lähtöä syöty makkara ei saanut pelivaihdetta ihan kohdalleen. Syömättä peli sujuu paremmin. Pitäisköhän Helsingissä paastoviikonlopun? Perjantaina olin koulupäivän jälkeen naatti. Eikä takana ollut kuin kuntosaliharjoittelua, voimistelua ja pallopelejä. Jarin kanssa oli tarkoitus lähteä opistolle treeneihin, mutta annoin Jarille ohjeet ja poika hoiti treeninsä yksin. Kuntopiiriä meillä ei ollut kun koululla pidettiin Halloween juhlat. Toivottavasti oli hauskaa vaikka en tuollaisista juhlista perustakaan.
2.11. Eija oli ollut taas yövuorossa ja minä matkasin Messilään LaSY:n hallituksen kokoukseen. Siellä tehtiin tärkeitä päätöksiä tai ainakin pyrittiin siihen. Joka tapauksessa nuo päätökset ohjaavat toimintaa seuraavan vuoden jos vuosikokous ne hyväksyy. Itse olen ilmoittanut jättäväni tiedottajan tehtävät jollekin muulle. Jopa ehdokas olisi jos tämä vain suostuu. Sitten kotiin syömään ja siitä Vierumäelle Putron treenejä valvomaan. Paikalla oli jo keihäsmiehemme Kuusinen, joka oli alkuverrytellyt ajaen ensin pyörällä 16 km opistolle. Kuulanheittoharjoituksen jälkeen herra teki loikkia ja hyppyjä. Me ehdittiin tekemään siinä välissä voimaharjoitus. Pasi kyseli pääsisikö kyydissä takaisin Heinolaan. Tottahan se luvattiin. Jari meni suihkuun ja kun alettiin katselemaan missä se Pasi menee niin eiköhän ollut vetämässä vetoja. Muuan kestävyysjuoksija naurahtaen lausui. Eikö keihäänheittäjien pitäisi olla tähän aikaan lauantai-iltana ihan muissa puuhissa. No, siihen vastaa ken tahtoo ja miten tahtoo. Pasi tahtoo taas arvokisoihin ja harjoitus maittaa. Kyytiin hän kuitenkin ehti.
3.11. Se on tärkeä päivä. Orimattilassa juostaan Kuivannon kymppi ja oma olo arveluttaa. Kettulan Tildi on hieman köhäinen ja päättää jäädä pois. Putro sen sijaan on valmiina taistoon. Eihän tuo 10,6 km ole mitään pikajuoksijallemme. Eikä ollutkaan. Aika parani alle tunnin ja valmentaja jäi yli 10 minuuttia. Itse asetin tavoitteeksi edetä juosten 15 minuuttia. Juoksin 3 km ja aikaa meni 16.59,4. Hieman sen jälkeen Jari tuli takaa ohi kun kävelin. Juoksin taas vähän matkaa ja nyt viereeni ilmestyivät Stenvallin tytöt Taru ja Ansku. Viitosen kohdalle sinnittelin mukana ja eikun taas kävelyksi. Hengitys oli raskasta vaikka jalat olisi halunneet edetä kovempaa. Hengitys määräsi tahdin. Hieman ennen seitsemän kilometrin kohtaa sain kiinni Kolehmaisen Pekan vaimoineen. Siinä käveltiin porukalla ja mietittiin miten me ennen terveet miehet näin edetään. Vauhti oli parin km:n ajan yli 10 min/km, mutta eihän tässä minnekään kiire. Ai niin. Pitää ehtiä tavoitteeseen eli alle 1.15. Jospa yritän juosta. Ennen ei tuollainen etenemistapa ole kuulunut sanastossani juoksuksi, mutta vissiin se nyt kuuluu. Vaihtelin vauhtia hitaasta kävelystä nopeaan ja juoksun omaiseen. Ihan lopussa juoksin sata metriä ja siinä ohitin 8 ihmistä. Aikaa meni yli 1.11. mutta se on alle tavoitteen. Lopulta ihan mukava mieli jäi tästäkin keikasta vaikka toisaalta se sai aikaan pelon sekaisia tunteita tulevaa perjantaita odotellessa. Ja pohjoisen ihmisille tiedoksi. Juostiin lumisessa kelissä. Tie oli luminen ja osin jäinen. Taisi talvi tulla varhain etelään.
 

HIPHURRAA JA HEISSULIVEI hyviä uutisia !!!

Viikko oli henkisesti raskas kun luulotauti meinasi iskeä päälle. Lisäksi oli töiden ohessa taloyhtiön kokousta ja Iskun yleisurheilujaostoa sekä tietenkin harjoitusten pitämistä. Mutta kontrollikäynti pyöri ajatuksissa ja Saijan koulunkäynti siinä sivussa.
8.11. Sitähän se meinaa nuo hyvät uutiset. Ei ole muutoksia elimistössä ainakaan siten, että kasvaimia olisi. Tuo hengityksen raskaus eli huohotus juostessa taas lienee hyvä asia. Parempi se kuin ettei henki pihisisi. Keuhkojen kapsiteetti on pysyvästi heikompi kuin ennen, mutta nousu jatkuu. Samana päivänä tuli takapakkiakin kuin meidän nuori neiti pantiin koulusta viikoksi miettimään asioitaan. Jos ei mieli muutu niin saadaan neiti takaisin isän ja äidin hoiviin. Tällaista se elämä on. Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki yhdessä kulkien. Vaan eiköhän se paikka löydy lopulta kaikille. Kasvaminen on oma haasteensa.
Marraskuuta 2002

13.11. Koulutunnit on menneet kohtalaisen mukavasti ja illalla oli Heinolan Ladun hallituksen kokous Latumajalla. Se kokous alkoi klo 18 ja loppui vähän ennen kymmentä, joten oli siinä taas istumista. Ei meinannut kotihallitus uskoa, että tulen suoraan kokouksesta kotiin. Kokouksen vuoksi jäi väliin myös viimeinen mahdollisuus treenata seuraavan viikonlopun opesählyä varten.
15.11. Nyt sain viimein itselleni uudet sisäpelikengät. Vanhat hajosi ihan totaalisesti eivätkä olleet vasta kuin 12 vuotta vanhat. Kenkiä piti sisään ajaa illan jumpalla, jossa taas mukana 19 urhoollista.
16.-17.11. Suuntana Helsinki ja siellä Arena Center salibandyhalli Myllypurossa. Opettajien SM-sählyturnaukseen lähdimme ihan vain mukaan. Ensimmäisessä ottelussa saimme turpiin Sipoon joukkueelta, mutta vain 2-1. Se oli meiltä paljon parempaa peliä kuin kertaakaan harjoitellessa. Minuutin vaihdoilla jaksoin itse aika mukavasti vaikka viimeisillä sekunneilla oli kyllä jalat niin hapoilla, että hyvä kun kentältä pois selvisin. Muut piti meidän porukkaa mukavasti pystyssä ja minäkin siellä seassa ihan mukavasti häärin. Toisessa ottelussa vastassa oli Jalasjärvi, joka lopulta sijoittui koko turnauksen kakkoseksi. Me pelattiin paras ottelumme heitä vastaan ja yllettiin tasapeliin. Peltomaan Harri oli ennättänyt tuohon otteluun mukaan ja toi lisätehoa. Itse en saa palloihin vauhtia niin että ne löytäisivät maaliin saakka. Seuraavaan otteluun jouduttiin suoraan edellisestä ja niin vain hävittiin sijoitusottelu Karjaalle vaikka me hallitsimme kenttätapahtumia. Minä lauoin kerran tolppaan ja kahdesti sain pallon ihan maaliviivalle saakka, mutta ei vain maalia. Pallo pomppi meille epäsuotuisasti ja niin hävittiin. Olisikohan se ollut 6-3. Oikeasti meillä piti olla toisena vastustajana Äänekoski/Suolahden porukka, mutta me saatiin siinä luovutusvoitto numeroin 5-0. Alkusarjan ottelut menivät siis mukavasti ja pienellä tuurilla olisi voitu vaikka voittaa. Mutta ensi kertahan on jo vuoden päästä. Viimeinen sijoitusottelumme oli Järvenpäätä vastaan ja se piti hoitua kun vastustaja pelasi ilman vaihtomiehiä/naisia. Vaan tappiohan siitä tuli, kun yön jälkeen ei oltu ihan vielä parhaassa peliterässä. Sijoitus lopulta 12. vaikka se olisi voinut ihan muuta. Turnauksesta jäi mukava mieli, koska joukkueet olivat lopulta niin tasaväkisiä. Yötä oltiin Ramada Presidentissä ja hieman katsastettiin Helsingin yöelämää. Alan olla jo vanha siihen menoon. Juppikansa siellä paremmin viihtyy ja minä olen enemmän tällaista junttipuolta.
19.11. Lahden seudun yleisurheilu palkitsi parhaita urheilijoitaan ja muita tekijöitään. Minä sain vuoden tiedottajan tittelin. Se lienee kiitos useamman vuoden tiedottamistyöstäni yleisurheilun eteen. Tiedottajan pikarikin odottaa nytjosko joskus saisin hommattua palkinnoille ja muille vitriinin.
22.11. Jumpalla oli nyt 19 osanottajaa, joille vedin jumpan painuakseni suoraan opettajien pikkujouluun Itä-Häme talolle. Ohjelma oli laadukas ja opet esittivät kaiken itse. Osaamista löytyy. Illan bändissä soitti neljä opea, joista yksi minun entinen ope opistolta Matti, vaimoni sukulaisen mies Harri, parin vuoden takainen työkamu Niemelästä Vallu ja pelikaveri edellisviikon sählyturneelta Jarkko. Mukavasti siinä tanssijalkaa vippasi ja jatkoillekin tuli mentyä.
23.11. Yhtä juhlaa koko viikonloppu. Nyt ajelin Lievestuoreelle, jossa muut jo olivatkin. Sallan 20-vuotispäiviä juhlittiin etuajassa. Ensin oltiin Sallan kotona ja sitten käytiin Pubissa, jossa Eija kuuli ensimmäisen kerran kun Salla lauloi karaokea. Mukana menossa myös Pitkäsen Pirjo Ottoineen ja Hänniset. Muuten karaokelaulannan taso Liepeellä oli sinä iltana kaamea. Eija usutti jo minua laulamaan että taso paranisi. Ja yleensähän pyytää minua olemaan hiljaa jos laulan. Se taisi olla urani huippuilta laulajana vaikka silti tajusin pysyä hiljaa. Kuvassa alla Salla 20 v ja Elli 8 v.
 
27.11. Lievestuoreella oli taas juhlan paikka, kun Jorma täytti 50 vuotta. Niitä juhlitaan porukalla vasta itsenäisyyspäivän aikoihin, jotta Jorkki saa rauhassa totutella miehen iässä elämiseen. Oikeasti siihen on syynä aikataulujen sovittamiset yhteen. Minä olin samana iltana metsälautakunnan kokouksessa Kalliojärven kämpällä UPM-Kymmenen vieraana. Kokouksen lisäksi syötiin ja saunottiin porukalla. Nukkumaan menin hyvissä ajoin kun keskellä viikkoa ei passaa kukkua kauan että jaksaa painaa töissä. Äänenikin on ollut viime päivinä kateissa ja kurkku karheana.
28.11. Torstaina jäi yhdet pikkujoulut väliin kun oli harjoitusten pito Vierumäellä. Ladun pikkujoulut lienevät menneet hyvin ilman minuakin.
29.11. Eija lähti taas Liepeelle ja minä jäin pitämään jumppaa, jossa oli nyt vain 17 osanottajaa. Todellisuudessa mukava luku, mutta kun on tottunut jo enempäänkin. Eijalla on seuraavana päivänä tätinsä Hilkan hautajaiset eli siinä yksi syy Sallan juhlien pitämiselle aikaisemmin.
30.11. Tänään meidän Salla täytti oikeasti 20 vuotta. Onnea vain pikku prinsessa, kuten silloin pienenä sinulle laulelin. Saijakin on ryhdistäytynyt opiskelussaan ja sieltä on tullut hyviänumeroita kokeista ja palaute yleensä on ollut positiivista. Hyvä Saikku! Minä kutsuin itseni Neulastielle kamujen luo kylään.
JOULUKUU
1.12.
Taas ollaan joulukuussa ja jouluhössötys valtaa katukuvaa. Minä tässä odottelen Eijaa ja Saijaa kotiin Liepeeltä. Saijalla alkaa huomenna työharjoittelu. Kaksi viikkoa tällä kotona on ihan hyvä tässä vaiheessa. Meille vanhemmille ainakin.
2.-5.12. Saija aloitti ja tuli eka päivän jälkeen iloisena kotiin. Minä itse kävin opettamassa tulevaisuuden urhoja ja kolmena iltana pistäydyin pitämässä harjoituksia urheilijoille. Torstaina me saatiin vieraita, kun Koivunoron Anha ja lapset saapuivat.
6.12. Itsenäisyyspäivä, jonka Eija aloitti olemalla yövuorossa. Aamulla lehden tultua sai järkyttyä, kun ei pääse miehestä eroon edes töissä. Oli päivän Itä-Hämeessä iso juttu minusta ja tekemisistäni lähinnä urheilun saralla. Pikku kaupungissa ei tarvitse tehdä kummoista kun pääsee lehteen. Jutun voitte käydä lukaisemassa lehden osoitteessa www.itahame-lehti.fi Sieltä arkisto ja päivämäärä 6.12. sekä urheilu. Korsumäen Juha kirjoitti mukavan jutun. Kiitos siitä, sillä kivaltahan se tuntuu kun kehutaan. Meidän perhe suuntasi puolilta päivin kohti Lievestuoretta. Siellä jo odotti Martin pesue meidän tuloa. Sauna lämpesi ja kylvettyämme juhlittiin kakkukahvien kera 159vuotissynttäreitä. Siinä luvussa on mukana itsenäinen Suomi, Airi, Meidän Saija ja Iiro. Kaikkien heidän synttärit sattuu niin lähekkäin että päätettiin juhlia ne yhdessä.
7.12. Tänään anoppi vietiin vanhainkodille viihtymään. Syynä oli jälleen synttärit. Anoppi olisi varmasti väsynyt kotona kun Jorman 50-vuotispäiviä vietettiin Puutarhatiellä. Mukavat juhlat niistä tulikin. Juhlimassa oli yli 30 henkeä ja Jorma nautti silmin nähden. Kerranhan ihminen vain 50 täyttää ja on mukava kun hän sen näyttää ja juhlistaa sitä. Oskari oli mahtava kun lauloi isälleen onnittelulaulun.

8.12. Lähdettiin hyvissä ajoin takaisin Heinolaan. Minulla oli palaveri Nastolassa SM-ottelujen tiimoilta. Hyppäsin kirkonkylässä Paakkisen Ekin kyytiin ja muu porukka jatkoi kotiin. Illalla jäin vielä Vierumäelle pitämään Jarille harjoituksen ja palasin hänen kyydissään kotiin. Anhan porukka oli juuri ehtinyt lähteä meiltä ennen Eijan ja Saijan saapumista.
9.-13.12. Viikon aikana on tanssittu paritansseja sekä piiritansseja. Ihan hyvin nuo nykynuoret oppii. Montosen Ode (tyttöjen liikunnan ope) sanoo, että paremmin kuin 10 vuotta sitten. Etenkin pojat. Ei kyllä johdu minusta heidän opettajanaan vaan varmaan suhtautumisen muuttumisessa tanssiin aineena. Saija kirjoitti harjoittelussa elämänsä ensimmäisen lehtijutun. Se oli arvostelu Apulannan uusimmasta albumista. Olihan tuossa kaikenlaista sutinaa viikon aikana, mutta lopulta kaikki meni ihan hyvin. Perjantaina Saijalla oli oikeasti ne 16-vuotissynttärit. Hän juhlisti niitä matkustamalla illalla töiden jälkeen Savonlinnaan, jossa koulua oli viikonloppuna.
14.12. Saija siis on nyt koulussa ja me tehdään Jari-Pekan kanssa Lappalaisen Askolle uusia kotisivuja. Pannaan jossain vaiheessa minun linkkilistalle niin voitten käydä katsastamassa.
15.12. Olo on ihan hyvä, jos ajatellaan tuota syöpä nimistä tautia. Hieman risoo, kun tuo silmä kyynelehtii koko ajan. Silmätipat auttaa hetken. No pääsen silmälääkäriin jo 9.1.2003, joten eiköhän se tästä. Ja olo sen kun paranee, kun käy erilaisissa tilaisuuksissa. Iskun pikkujoulujuhlissa oli sali täynnä väkeä, mutta yleisurheilijoista monet joutuivat jäämään sairauksien vuoksi pois. Jopa Putron Jari kaatui taudin kouriin vaikka on yleensä terveyden perikuva. Me noustiin yleisurheilussa taas valioluokkaan, mutta se tarkoittaa näköjään sitä että ollaan vasta seuran kolmanneksi paras jaosto. Kyllä, kyllä, minua risoo. Perskeles pitää näyttää vissiin ihan tosissaan mistä tuulee. Montakohan SM-mitalia me tarvitaan verrattuna muihin että saadaan oikeaa arvostusta sieltä taholta. No vanhat pierut on sanansa sanoneet - piste. Onneksi oli heti perään lapsikuoron joulukonsertti. Mieli nousi taas ja joulu alkoi siitä hetkestä kun lapset alkoivat laulamaan. Pienten lasten laulu herkistää minut jouluun eri tavalla kun iskelmätähtien joululevyt. Ja olihan konsertissa myös solistivieras. Antti Pääkkönen toi iloisella ja reippaalla olemuksellaan juuri sitä oikeaa henkeä jota lasten parissa pitää olla. Minä ja WPK-talon täysi salillinen nautittiin ehdoitta.
16.12. Tänään käytiin Poskelan Heidin ja Harrynsa kihlajaiskahveilla kirkonkylässä. Kivan kaverin Heidi on itselleen saanut.
17.12. Jotta joka päivälle olisi jotain, niin Eijalla oli työpaikalla päiväkodin lapsille ja vanhemmille suunnattu pikkujoulu. Sitten hän jäi taas yöksi töihin.
18.12. Aamupäivällä tanssittiin ja sitten suuntasin Savonlinnaan hakemaan Saijaa. Neiti yllätti saamalla matematiikasta kasin todistukseen, että kyllä se siitä.
19.12. Nyt on enää viisi päivää jouluun ja meikä lentää aattona Kuusamoon. Siitä sitten jatkan Posiolle kotipuoleen. Perheen kanssa ollaan nyt ensimmäistä kertaa eri paikassa jouluna avioliittomme aikana. Toisaalta onhan tuo hyvä käydä joskus muistelemassa niitä jouluperinteitä joita siellä on aina vietetty. Tosin puuttuuhan sieltä asioita joita oli ennen, mutta maailma näköjään tallaa eteenpäin vaikka aina kaikki ei mene kuten haluaisi. Nyt lähden saunaan ja keskityn vuoden viimeisiin koulupäiviin.
20.12. Kymiksen joulujuhlapäivä oli samalla rehtorimme Käkelän Pirkon eläkkeelle jäämisjuhlaa. Ohjelmassa oli monenlaista tanssia ja hyvinhän oppilaamme niistä suoriutuivat. 
21.12. Suuntasimme Bomströmin Jari-Pekan kanssa kohti Lievestuoretta. Lämmitettiin sauna ja Lappalaisen Asko pistäytyi morjestamassa. DNA-liittymäni pottuili reissulla ja puhelin lakkasi kokonaan toimimasta menomatkalla jossain Leivonmäen kohdalla. Soitin Lievestuoreelta Sallan Soneraliittymästä Eijalle, että soittaa omasta DNA-liittymästä asiakaspalveluun. Soitti ja jonotuksen jälkeen sanoivat etteivät anna mitään tietoja ulkopuolisille. Eija soitti meille takaisin ja minä sitten jonotin pitkin päivää operaattorin asiakaspalveluun yhteensä eri jaksoissa yli 20 minuutin ajan. Arvatkaa potuttiko. Lopulta sieltä suvaittiin vastata illalla noin klo 22.30. Epäilivät vian olevan puhelimessani. Ei ollut se tarkistettiin toisen kortilla. Ja oma korttini ei taas pelannut toisessakaan puhelimessa jossa muut pelasi. Saa nähdä pitääkö tuo operaattori muuttaa takaisin. Muuten reissu oli onnistunut. Salla istui meidän kanssa mökillä pitkälle iltaan saakka.
22.12. Aamusella pistäydyttiin Sallan ja Janin luona ennen Heinolaan ajoa. Hännisen Rami käväisi morjestamassa vielä kun oltiin Shellillä syömässä. Siellä samassa paikassa, jossa Eija oli töissä ennen Heinolaan muuttoa noin 14 vuotta sitten. Nytkin ruokaa teki Eija, Sallan kaveri Kovanen ja ruoka oli maittavaa edelleen.
23.12. Nyt oli perheen jouluhajaantumisen paikka. Eija lähti kimpsuineen ja kampsuineen kohti Lievestuoretta ja minä jäin pakkailemaan kamppeitani. Viime hetken ostoksia tuli vielä tehtyä, mutta vähän.
24.12. Aamulla heräsin omasta vuoteestani Heinolassa ja oli sentään aattoaamu. Yhdeksältä nousin bussiin ja suuntasin kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Sieltä kone vei minut tunnissa ja 10 minuutissa Kuusamoon, jossa olivat vastassa velipoika Pepe ja Anne sekä Vinski koira. Olivat ajaneet ensin Oulusta Kuusamoon ja siitä jatkettiin yhdessä Posiolle. Pakkasta oli 27 astetta ja Posiolla riennettiin Pertin kanssa suoraan aattosaunaan. Kello oli silloin vasta kolmen tienoilla. Paikalla olivat jo mainittujen lisäksi Ökön perhe eli Jyrki, Teija, Joni ja Janika. Haatajan Taimi siellä myös oli aattotunnelmaa aistimassa. Erkki oli vielä kuskaamassa turisteja Rovaniemellä, mutta tuli aaton viettoon ennen kuutta. Seitsemän jälkeen sain keikkapyynnön ja sen johdosta joulupukki asteli alakertaan seitsemän jälkeen. Siinä välissä tietysti oli syöty enemmän ja vähemmän. Minä ainaski vähästä enemmän. Siksi lienee pukilla niin iso vatsa. Ihan rattoisa aattoilta meillä oli, kaikesta huolimatta. Viimeksi olen ollut Posiolla joulua seitsemän vuotta sitten. Vakioporukasta puuttui nyt oma perhe, Riittan poppoo, Heija ja Markku sekä isomummo. Aikamoisia muutoksia siis. Alakerta oli remontoitu ja hankittu uusia huonekaluja. Ikuisesta elosta muistutti saamani joululahja Eijalta ja Saijalta. Rokkiporukka Hurriganesista kertova kirja. Omistustekstissä luki: "Risto on rock ja rock elää ikuisesti." Kauniisti sanottu vaikka moni varmaan mietti, että mitähän rokkia tuossakin papparaisessa on. Kuvia voi katsella ja miettiä sitä. Nuo kaksi muuta ovat Joni ja Janika.

25.12. Pakkanen lauhtui muutaman asteen verran ja kun koko ajan pelailtiin vain pelejä sisällä niin kyselin josko Ökön porukka lähtisi kanssani Heijalla (kummitätini) käymään. Niin sitten paineltiin ja vaikka kylmää oli niin reipas liikunta sai hien pintaan. erillä hiki virtasi entistä enemmän kun siellä ruukataan pitää sisälämpötila korkeana. Viivyttiin muutama tunti ja taas palattiin kotiin.
26.12. Aamulla heräsin viiden maissa, kun piti lähteä viemään Erkki töihin Rovaniemelle. Sinne on matkaa Posiolta 135 km. Pakkasta oli, mutta onneksi alla hyvä uusi auto. Corollalla oli ajettu reissuun lähtiessämme vasta toistatuhatta kilometriä. Hyvä sillä oli ajaa. Erkki lähti heti ajoon ja minä jouduin herättelemään Yrjö-enoni jo seitsemän aikoihin. Marjatta oli myös noussut kun saavuin Saarenkylään. Siinä keskusteltiin monista päivänpolttavista asioista ja kello oli jo yli 10, kun mummoni heräsi. Mummo asustaa nykyisin Seutulan hoitokodissa Rovanimen maalaiskunnan Ylikylässä, mutta oli joulun ajan Yrjön luona. Päivän aikana pistäydyin mummon kanssa myös Ullan (tätini) luona Tapaninpäivä kahvilla. Posiolla jo kaipailivat takaisin, mutta en pitänyt mitään turhaa hoppua. Pepe ja Anne oli jo joutuneet palaamaan Ouluun töiden vuoksi ja lapset odotti minua pelaamaan pelejä. Jyrki oli vienyt lapset Tapanin ajelulle Himmerkiin. Siellä hevospelillä olivat saaneet arvokasta kyytiä, mutta kukapa sitä nyt muita kuskaisi Tapanina hevosellaan ilmaiseksi. Ja pakkanen sen kuin kiristyy.
27.12. Päivä meni pääosin sisätiloissa vaikka sentään sen verran äidin kanssa liikuttiin, että käytiin Helvin ja Markun luona syömässä. Illemmalla tuli taas Rovaniemen keikka. Erkillä loppui ajo ilta yhdeksältä ja siispä häntä hakemaan. Hieman kauhistutti kun mittarissa oli 36 astetta ja välillä on taipaleita, jossa avun saaminen voisi olla hankalahkoa. Vaan hyvin matka meni ja oltiin takaisin vielä reilusti ennen puoltayötä.
30.12. Posiolla pakkanen oli koko ajan yli 30 asteessa ja tuntui mukavalta lähteä taas kotiin Heinolaan. Markku ja Helvi veivät minut Kuusamon lentokentälle sekä samalla äidin linja-autolle. Äiti matkusti siitä Ouluun ja jatkoi junalla Riitan luo Kokkolaan. Minun matkani ei mennyt ihan kuten piti. Koneen lähtö myöhästyi kun portaat oli päässeet jäätymään eikä ovea saatu kiinni. Lopulta oltiin Helsingissä niin kehnoon aikaan, että linja-auto oli mennyt edestä ja seuraava lähti vasta puolentoista tunnin kuluttua eli silloin kun minun piti olla jo perillä kotona. Luulin äidin olleen Kokkolassa ennen minua, mutta hän puolestaan ei olut ehtinyt juosta linjalta junaan ja niin äitee olikin perillä Kokkolassa vasta aamuyöstä. Kotona odotti lämmin sauna ja rakas vaimo, joten hyvä oli palata reissusta.
31.12. Posiolla puhelin taas pätki hieman, mutta se ei siellä niin paljon haitannut. Saipahan hieman rauhoittua. Tänään aamulla kotona taas herätettiin arkeen. Olisi pitänyt tietää miksi ei oltu tultu tekemään juttua yhteen lehteen johon minäkin kirjoittelen. Enpähän tiennyt enkä luvannut myöskään lähteä sitä juttua tekemään. Sanoin tulleeni juuri pohjoisesta ja lähteväni kohta Keski-Suomeen. Ja lähdettiin kans. Käytiin pikaisesti Lievestuoreen kautta jossa tytöt olivat ja sitten kohti Kortepohjaa. Pirjon ja Oton kihlajaisia oli viimein tarkoitus juhlia. Varsinainen kihlapäivä oli itsenäisyyspäivä, mutta kalenterien yhteensaattaminen on vaikeaa. Päivä oli samalla Oton syntymäpäivä, siis tuo vuoden viimeinen päivä joten syitä juhlia kyllä löytyi. Pakkanen paukkui nurkissa, mutta me suunnattiin urheasti ulos. Käveltiin yhteen pubiin Rautpohjassa jossa lauloi Oton parturi. Aloittivat vasta puoli kaksitoista soiton. Tyypillistä musiikkia. Joissakin kappaleissa onnistuivat ihan OK, mutta rokit meni kyllä ihan lässynlää kuten useimmiten käy. Kyllä rokatessa pitäisi olla kunnon fiilistä. No moni muu näkyi tykkäävän joten taas kerran. Ei musiikista voi kiistellä. Siellä tupakansavussa jonkin aikaa kärvisteltyämme tuli kyyti paikalle. Palattiin Kortepohjaan, mutta siellä ajauduttiin jatkoille talon isännöitsijälle. Olihan hyvä palvelu. Kiitos vain vieraanvaraisuudesta. Nukkumaan mentiin toki aikaisin. Jo kello 04.30. Näin oli vuosi avattu.

Hyvää Uutta Vuotta Kaikille !    Ja ennen kaikkea terveyttä teille ihmiset. Terveyden säilymistä jotka terveitä olette ja tervehtymistä Teille, joilla on hoitoja kesken. Jokainen ihminen on laulun arvoinen ja jokaiselle se saa soida myös duurissa.
 

Tavoitteeni: hyppy elämän päälle onnistumassa  

Nyt kun on käyty läpi raskas savotta on mukavaa alkaa elämä uudelleen. Työ tuntuu mukavalta ja oppilaiden kanssa elo on sujunut ilman suurempia kommelluksia. Tähän astisesta eletystä elämästä oppii, kunhan sitä osaa katsella oikealla tavalla. Elo on taas yhtä juhlaa. Huolineenkin. Ja tietysti juhlineen. 2.10. 2002 juhlittiin Eijan kanssa 20-vuotishääpäivää. Sen jälkeen juhlia on riittänyt joka lähtöön.

20 Vuotta

Meillä menee hyvin vielä 20-vuoden jälkeenkin. Maljat kohotettiin sen kunniaksi.

Viimeisen vuoden kovat koitokset ovat tänään vain muisto. Keväällä 2001 alkanut hengenahdistus osoittautui lopulta imusolmukesyöväksi. Se paljastui kun minulle tehtiin leikkaus, jonka yhteydessä otettiin näytepala kasvaimesta. Ensimmäinen sytostaattihoito annettiin 1.10.-01. Sitä seurasi monia pahoinvointeja, mutta myös jotain hyvää se poiki. Nämä sivut syntyivät sairauteni aikana. Aina välillä niitä uudistetaan ettei paikalleen jämähdettäisi. toivottavasti pysytte kärryillä.

Kiitos kaikille meitä muistaneille. On suuri merkitys huomata ettemme ole taistelussamme yksin. Taistelu on nyt hyvällä mallilla, mutta olen jo asettanut tavoitteita tulevaisuuteen. Tavoitteet yhdessä ystävien ja rakkainteni kanssa tekee elämästä elämisen arvoisen. Uskon olevani elämässä vasta puolitien krouvissa, kuten ystäväni Seppo-Juhani Savolaisen laulussa osuvasti lauletaan.

Kirjoitin aikoinaan vuosia sitten runon, jossa todetaan mm. näin.
Myrsky vastaan kun puhaltaa, sille periksi antaa ei saa, meille tahtoo se opettaa - mistä onni tuo syntyykään.

 

 


 

 

2003
1.1.
Paluu arkeen oli nopea, sillä Eijalla piti palata töihin jo kolmeen mennessä. Minä menin illalla Tildin kanssa opistolle. Sovittiin meno illaksi, että Jarikin kerkiää mukaan. Pojalla oli auton kanssa ongelmia. Pakkasessa diesel autolla liikkuvalla oli hankalaa. Me oltiin opistolla seitsemältä ja kuultiin, että siellä menee luukut kiinni kahdeksalta. Tildi ehti tehdä omat vetoharjoituksensa, mutta Jarin kohdalta tein pikamuutoksen. Erittäin hätäisen verryttelyn jälkeen juostiin pojan kanssa Cooperin testi. Jari aloitti turhan hiljaa ja vaikka kiristi sitten puolessa välissä niin ei ehtinyt kuin 2800. Toisaalta sekin jäänee monelta pikajuoksijalta tekemättä. Nyt pitää uusia testi, että menee sentään yli 3000 metrin. Itselläni eteneminen ei muistuttanut missään vaiheessa juoksua, mutta niin vain taas tuli 130 metriä lisää edelliseen. Nyt mittariin kertyi 2380 metriä. Hävetkää Suomen nuoret miehet, jos armeijassa keskiarvo on vain 20 metriä tuota enemmän. Kun vielä pääsisin joskus kilpakävellen tuohon tulokseen, niin silloin tietäisin taas olevani rautaa. Toiset tuhlaa energiaansa turhaan riitelyyn, minä puran sitä taas liikkuen. Ja siihen minulla on oikeus. Siihen on oikeus myös elimistölläni joka näin jaksaa paremmin.
5.1. Saija on nyt taas kotona ja Eijalla parit yövuorot takana. Jari lähti eilen Myllypuroon Helsinkiin NMV-leirille ja minä puolestani remontoin eli maalailin alakertaa valmiiksi. Nyt se on jo lähes sellainen kun olen halunnut. Parit peilit ja vähän muuta sisustusta nin valmista tulee. Jari oli pomppinut ensimmäisen kerran viisiloikka yli 14 metriä vaikka tekniikasta ei vielä sillä saralla ole paljon hajua. Eteenpäin kuitenkin. Kohta alkaa kisat hallissa ja sitten pitäisi jo kolahtaa. Tänään poika palaa leiriltä ja huomenna sitten treenataan oikein kunnolla ennen paluuta arkeen. Leireillä harjoitukset eivät erityisemmin rassaa Jaria, joten varaa tehdä kolmas päivä perään löytyy. Tiistaina sitten höllätään ihan lepopäiväksi. Pitää hieman valmistella koulualkua. mm. liikuntalukujärjestysten tekemistä niin valmiiksi kuin mahdollista.
 

Tuli palautetta tuosta joulun kertomuksesta. Ja toden totta olin unohtanut tekstistäni pois oman äitini. Eli äiti oli tietysti paikalla sillä hänen vieraanaanhan me Posiolla oltiin vaikka kaikesta huolimatta minä en tunne olevani siellä vieraana vaan pidän sitä toisena kotinani.

7.-10.1. Koulu alkoi tiistaina ja käyntiin lähtö oli pitkän loman jälkeen vaikeaa, mutta pian sitä pääsi asioihin kiinni. Silmälääkärissä kävin torstaina ja kyynelkanavat aukaistiin. Kivuton toimenpide ja resepti kaupan päälle, jolla sain silmätippoja. Johan tuota on "itkettykin". Perjantaina kuntoilemassa 18 henkilöä.
11.1. Lauantaipäivä, mutta meillä oli koulua. Muutamat nuorista pyysivät ja saivat vapaata pikajuoksucupiin osallistuakseen. Lahdessa meni tällä kertaa vain kohtalaisesti. Jari voitti oman sarjansa 60 m vaikka aika ei hänelle kummoinen ollut eli 7.28. Tildi juoksi aidat 10.48 ja sileän 8.88.
12.1. Aamulla opistolle, jossa Kiviniityn Team Harry oli jo odottelemassa. Minulla oli Putron poika mukana ja pidin harjoituksen hänelle sekä Kiviniityn Miikalle aiheena pikajuoksutekniiikka. Isä Kiviniityn kävelytekniikkaakin katselin ja totesin sen olevan paljon parempaa kuin aiemmin näkemäni. Itse kokeilin lopuksi kävellen 2000 metriä ja ihan hyvin meni. Aikaa kului vain 11.44 mikä on jo alle 6 minuutin vauhtia!! Harri tarjosi meille aterian koulutuskeskuksella ja sitten rakkaan perheen luo kotiin.
13.1. Ensin normaali koulupäivä ja illalla harjoituksia vetämään opistolle. Meinaa Vierumäki käydä taas tutuksi. Putron pojalla ei ilta mennyt putkeen kun heti harjoituksista kotiin saavuttuaan oli mahassa alkanut kiertämään ja niin oksennustauti sotki muutaman seuraavan päivän tekemiset.
14.1. Oikea sähinäpäivä. Koulun jälkeen kokoonnuttiin yläasteiden liikunnanopettajat yhdessä liikuntatoimen edustajien kanssa palaveriin uimahallille. Käytiin läpi tulevia suuntaviivoja ja suunniteltiin kuinka yhteistyö pelaisi entistäkin paremmin. Sieltä pikainen visiitti jäähallin kuntosalille, jossa Tildin voimaharjoituksen käynnistäminen. Siitä suoraan Kumpeliin, jossa piti klo 17 alkaman ministeri Kimmo Sasin tiedotustilaisuus lehdistölle. Olin ajoissa paikalla, mutta Sasi ei. Ulkona oli karmea lumipyry ja hän saapui paikalle 40 minuuttia jälkiajassa. Moottoritiestä ja muusta asiaa sivuavasta siellä keskusteltiin. Lahdesta Heinolaan saadaan vihdoin moottoritie eli ruuhkat voivat hieman helpottua. Tuossa tilaisuudessa olin toimittajana paikalla. Päivä ei ollut kuitenkaan vielä pulkassa vaan piti vielä kerran astua opettajan rooliin, kun Kymiksellä oli seiskojen valinnaisilta. Vasta sen jälkeen pääsin kotiin lepäämään. Ja uskokaa tai älkää en lähtenyt pitämään kenellekään harjoituksia.
16.1. Niemelän koulusta tulee yhtenäiskoulu ja sen tiimoilta tulevat opettajat ja henkilökunta kokoonnuttiin Itä-Häme talolle kuulemaan ja keskustelemaan missä mennään. Päälle saimme nauttia maittavan aterian.
17.1. Iskun kuntopiirit jatkuvat entisiin malliin. Jostain syystä 16 osanottajaa tuntuu jo vähältä.
18.1. Nyt mua viedään juhlasta juhlaan voisin laulaa, sillä tänään oli vuorossa Ikosen Pepen 50-vuotiskekkerit. Ne pidettiin Itä-Häme talolla eli jälleen samaan paikkaan. Juhlat olivat mukavan leppoisat. Hujasen Kari oli paikalla laulamassa ja laulattamassa. Ohjelmassa oli tietokilpailua ja tietysti mukaan pääsi myös päivänsankari vaimoineen. Sen takasi Forsblomin Railin paikalla olo. Itse olin tehnyt pikaisesti uudet sanat lauluun Heili KArjalasta. Nyt nimi oli Pepe Heinolasta. Lähdettiin aikaisin pois, kun minulla oli aamulla lähtö kisoihin Turkuun ja Raililla matka jonnekin tuntemattomaan. Iskulaisina meitä oli paikalla edustamassa Paakkiset, Forsblomit, me Eijan kanssa, Riikosen Oili ja Mutikaiset.
19.1. Päivä alkoi aikaisella herätyksellä ja jo klo 6.20 lähdin matkaan kotoani. Hain Kettulan Tildin kyytiin ja matka kohti Turkua. ooppeli kesti hyvin ja pian oltiin jo Kupittaalla. Puikkosen Seppo ja Tuula olivat kävelleet reippaasti Kaarinasta Kupittaalle minua tapaamaan. Tildin ottelusta haettiin lähinnä kokemusta tuleviin koitoksiin ja paljon sitä oppia tulikin. Pisteitä kertyi nykyisen ennätykseen oikeuttavat 2696, mutta seuraavilla kerroilla siihen kertyy huimasti lisää. Lupaa niin urheilija kuin valmentaja. Kotona oltiin jo 21:n maissa vaikka sekoilin Turusta poistuessa enkä meinannut löytää oikealle tielle.
20.1. Maanantai ja illalla mahdoton lumipyry. Jari soitti, että myöhästyy treeneistä. Kun olin opistolla huomasin muidenkin tehneen niin. Koska ketään ei alkanut kuulua aloin itse kävelemään. Vartin myöhässä paikalle ilmestyi team15 ja koska minulla oli kävelytreeni menossa niin pidin heillekin kilpakävelyharkan. Se huipentui heidän ensi kokeiluunsa 1000 metrin matkalla. Varovaisen alun jälkeen Hynnisen Taru sai rytmistä kiinni ja sai loppuajan 7.40. Taisi samalla löytyä hänelle laji. Meillä lienee nyt kasassa joukkue Lahteen SM-kisoihin ensi kesäksi, kun Kettulan Tyyni hallitsee lajin jo ennestään. Myös Jenni ja Emilia etenivät sääntöjen mukaisesti. Itse tietysti otin kakkosen testin uusiksi. Aivan liian kovan alun jälkeen hyydyin ja tuntui ettei nilkat pelaa ja hengitys pihisee ja kaikkea muutakin tuntui. Loppuaika silti 11.42.0 eli taas kaksi sekuntia petraten. Pitää siis panna kolmosella tavoitteeksi alla 18 minuutin aika.
21.1. Aamupäivä koulussa ja pariksi viimeiseksi tunniksi Ikosen Pepe sijaiseksi. Me Eijan kanssa suunnattiin kohti Savonlinnaa. Saijan koulussa oli vanhempainilta. Nyt paikalla oli vähemmän vanhempia kuin viimeksi, mutta ihan asiallinen ja kehittävä keskustelu saattiin aikaiseksi. Käsitys siitä, että oppilaista välitetään vahvistui edelleen.
22.1. Ensin Tildin harjoituksen seurantaa sitten itse Jarin kera sählyn peluuseen. Kone kehräsi yllättävän ketterästi vaikka tottakai huohotin välillä kuin höyryveturi, mutta sehän on terve ilmiö. Kun jaksaa aina vain paremmin niin se piristää henkisesti.
24.1. Seitsemän tuntisen koulupäivän päälle pistäytyminen kotona. Harjoitussuunnitelman viimeistely ja sitä toteuttamaan Niemelän jumpalle. Meitä oli nyt 21 ja ryhmässä on mahtavan hieno henki. Monien rientäessä saunomaan jumpan päälle minä riensin kottiin samoihin puuhiin. Sitten Vapariin, jossa oli MM-karaoken ensimmäiset kotimaiset karsinnat. Paikalla oli yllättävän paljon väkeä ja tulihan ensi kerran katsastettua tuokin paikka. Mukana oli pöydällen osanottajia Tampereelta saakka. Kun jatkoon päässeet oli julistettu suuntasin Kumpeliin. Siellä esiintyi Souvarit. Eija ja Bomströmin Sinikka odottelivat jo innolla tanssittajaa paikalle. Vaikka en mikään parkettien partaveitsi olekaan, niin ihan kohtuudella ehdin molempia tanssittaa. Souvarit tuntui minusta nyt hieman kesyiltä vaikka edellisellä Kumpelin keikalla heillä meni lujaa. Voihan se johtua myös omista tuntemuksista sillä lavan edustalla heiluvilla faneilla tuntui olevan hauskaa. Vaan ei Souvareidenkaan ihan mitä vain pitäisi esittää. Nyt kappale Mitä, missä, milloin vaan oli karmea. Enkä tykkää Lassen laulamana Lapin kesästäkään. Herkkyyttä puuttuu ja siihen kappaleeseen sitä pitää saada. Ei riitä, että laulaa sen puhtaasti jos ei ole tunne mukana. Kävi lavalla yksi vieraileva tähtikin. Ollilan Tomi, meillä aikoinaan Vierumäellä hoidossa ollut nuori mies meni ja lauleskeli Souvareiden kera Pariiseja. Rohkea teko.
25.1. Pikajuoksucupin toiseen osaan pääsin mukaan ja nyt oli tulessa kahdeksan Iskun edustajaa. Ihan mukavasti meni., sillä Javanaisen Tomi paukutti 60 m jo 7.08. Jarilla lähtö tökki pahemman kerran vaikka sarjavoitto tuli. Aika 7.35 (ae 7.32) tuskin tyydytti ketään. Suunta on vain nopeampaan. Tildi teki kaksi uutta ennätystä ja myös nuoret tytöt menivät selkeästi kovempaa kuin ensimmäisessä kisassa. Tästä se lähtee. Lahdessa meni muutama tunti ja ilta oli mukava viettää kotona, jossa paikalla koko perhe Janilla vahvistettuna.
26.1. Tänäänkin heräsin kohtuullisen aikaisin kun menin pistäytymään jäähallille. Siellä treenasivat Heinola Ringeten Ladyt. Pelaajien äidit perusrunkona siellä opeteltiin luistelemaan ja käsittelemään mailaa. Hauskaa tuntui olevan. Ai miksikö minä olin paikalla. Ladyt haluaa julkisuutta ja minä freelancerina voin vaikutta siihen eli toimittajanahan minä. Nyt odottelen Javanaisen Tomia käymään. JOS vaikka oppisin päivittämään noita Iskun kotisivuja ettei ooe yhden miehen varassa.

HUOMENTA SUOMI - hyvin pyyhkii

Tuli pitkä tauko päivityksissä ja moni on siitä muistutellut. Mukava kun teitä kiinnostaa edelleen tekemiseni. Seuraavassa jotain mitä tässä reilun kuuakuden aikana on tapahtunut. Muistin varassa saattaa unohtua monta tärkeää asiaa, mutta yritetään.

Tammikuun loppu Erilaisia kokouksia kertyi tuohon ajankohtaan ja koulutöiden lisäksi hääräsin lehtijuttuja kasaan. Kävin mm. tekemässä juttua paikallisen demarien kansanedustajaehdokkaan vaalilehteen. Se ei tarkoita sitä, että olisin muuttanut jotenkin näkökantojani (vaikka ehkä olenkin?) vaan, että olen kaikkien käytettävissä jos tekstini kelpuutetaan. Ja onhan noita vaalijuttuja tullut rustailtua sen jälkeen monen muunkin puolueen ehdokkaista.
Helmikuussa 2003 tapahtui mm. Koululaisten kanssa hiihdettiin, mutta vaikeaa se tuntuu olevan. Vaadin kaikilta hiihtosuoritusta tai vaihtoehtona hiihdon kohdalla arvosteluun numeroksi nelonen. Meillä on ollut tarjota koululta sukset joten en ymmärrä joidenkin vanhempien lappuja joissa kieltäydytään hankkimasta suksia. Samahan pätee sitten luistimiin tai johonkin muuhun lajiin josta lapsi ei tykkää. Onnistuin lopulta kohtuullisen hyvin, sillä noin 95 prosenttia pojista hiihti. Yhtenä iltana pidin kestävyysluennon Storan väelle täällä Heinolassa.Ystävänpäivänä minulla oli syöpäkontrolli ja kuten monet teistä jo tietävät uutiset olivat hyviä. Ei merkkejä kasvaimesta ja kuntokin tuntui hyvältä jo sairaalaan mennessä vaikka edellisen käynnin perusteella luulin alkavani taas sairastella ihan kontrollin takia. Kaikki meni hienosti ja olo tuntui kotimatkalla mahtavalta. Selviydyttyäni hiihto ja luistelukauden yli oli edessä hiihtoloma. Kuten kunnon opettajan pitääkin niin tottahan sairastelin koko loman. Jo paria päivää ennen loman alkua nosti lämmön ja sitten se vei minulta näköjään aivotkin sekaisin. Olin ilmoittautunut veteraanien SM-halliin Kuopioon ja vaikka olin ilmoittanut kaverilleni etten tule kisoihin kipeänä niin sinnehän raahauduin. Ei kulkenut köhäisenä ja lopulta tietysti olo paheni. Loman loputtua kävin lääkärissä ja sain poskiontelotulehdukseen lääkityksen jota on jäljellä vielä pari päivää. Mitenkö siinä kävelyssä lopulta kävi. Käsijarru päällä (oli hirttänyt vissiin kiinni) kävelin juuri alle 18 minuutin ja jäin neljänneksi eli ensimmäisen kerran palkintopallin ulkopuolella veteraanien SM-kisoissa joihin olen osallistunut. Jäipähän yllättäjän rooli kesää ajatellen. Tosin 2.2. Vierumäellä annoin jo varoituksen tulevasta. Ilman verryttelyä suoraan tuomaritehtävistä painelin 3000 metriä aikaan 17.46.8. Piirinmestaruushalleissa meillä oli vähän porukkaa kaiken kaikkiaan. Toimin kisoissa kuuluttajana.
Maaliskuu Urheilullisesti kuukausi alkoi loistavasti. Meiltä oli Iskusta neljä urheilijaa mukana nuorten yleisurheilun SM-hallissa Tampereella. Putron Jari SM-hallit sairastelun vuoksi väliin, mutta jälki oli komeaa. Javanaisen Tomi palasi vammavuosein jälkeen kultakantaan voittaen M22 sarjan 200 metrillä mestaruuden ajalla 21.81. Paakkisen Suvi toi kuulahopeaa N19:ssa ennätyksellään 13.39 ja sokerina pohjalla Marttisen Riku juoksi M17 sarjassa kaksi hopeaa. 800 metrillä kesällä matkan aikaan 2.08 hölkännyt poika juoksi nyt ensimmäistä kertaa alle kahden minuutin ajalla 1.59.22. 1500 metrillä mitali oli jo odotetumpi. Oma valmennettavani Kettulan Tildi juoksi 300 aidat ja osoitti omaavansa lahjoja ko. lajiin. Nyt sijoitus 11., mutta kesällä se on jo huomattavasti korkeampi (lupaa valmentaja). Jumpalla oli hyvä meno päällä ja kaikki 18 urheilijaa tsemppasi kunnolla vaativahkossa harjoituksessa. Putron pojalla tuntuu olevan nyt menohaluja vaikka muille jakaa ja harjoitus maistuu taas entiseen malliin. Itsekin on olon paranemisen myötä saanut uutta virtaa ja sehän näkyy ulospäin. Viikonlopulla 8-9.3. Eija pyyhälsi taas Liepeen mökille naistenpäivää viettämään, kun minä miehenä jäin viimeistelemään juoksukoululehteä. Se tuli valmiiksi!
Välissä tuli käytyä viikolla Niemelän koululaisten kanssa Purnuvuoressa laskettelemassa. Ei olisi hienompaa päivää voinut tulla. Aurinko paistoi ja kaikki rullasi kuin unelma.
10.3. Lähimuistista poimien maanantaina koulupäivä alkoi uimahallilta ja jatkui Niemelän koulussa Unicef-päivän merkeissä. Viimeisillä tunneilla me sitten ammuttiin yläasteen poikien kanssa ilma-aseilla. Illalla opistolla oli treeneissä kahdeksan urhoollista mm. Jari ja Tildi ja taas meikä kulki rinta kaarella. Porukka tekee harjoituksia nyt jo sellaisella innolla ja voimalla, että tällä menolla alkaa ensi kesältä odotella jo kummia. Tässä on jo sitä vanhaa Posion ajan hurmosta mukana.
11.3. Koulussa lyhyt päivä, mutta perään jälki-istunnon valvontaa ja sitten opettajien keilailukoulutusta. Alkaa tuntua, että kaatuu niitä keiloja sittenkin. Kyllä vanhakin oppii aina vain uutta. Eteenpäin se on vähäkin. Illalla käytiin Jarin kanssa punttisalilla hakemassa hikeä pintaan. Piti tehdä juoksulenkki, mutta sohjokelin vuoksi mentiin kuntopyöräillen ja soutulaitteella vedellen tehokas 40 minuuttinen.
12.3. Tänään on koulussa taas ollut lajina ammunta ja illalla on mm. taloyhtiön kokous. Jossain välissä on tarkoitus kiusata Putron poikaa treeneissä.

Viime aikoina tapahtuneita merkittäviä asioita on paljon, nämä jääneet mieleen päällimmäisinä.
Helmikuussa olin nuorten SM-halleissa Helsingissä. Sillä reissulla tapahtui iloisia asioita. Kaksi vuotta sitten saadessani hoitoa syöpäsairauteeni kävin Helsingissä Juoksija-lehden mestaruushiihtojen aikaan. Silloin olin toimitsijana ja pistin tavoitteeksi vielä joskus osallistua tapahtumaan myös hiihtäen. Nyt se toteuti ja jaksoin kohtalaisen mukavasti nuo kaksi kolmosen lenkkiä. En pääse mitenkään kovaa, mutta jo se että hiihdän tuntuu hienolta. Ollessani hieman aiemmin veteraanien SM-hallien 3000 kävelyssä kolmas sanoin kaverille sen olevan kevään toiseksi tärkein kisa. Hän ihmetteli mikä on tärkein. Juoksija-lehden hiihdot vastasin empimättä. Siinä porukassa tapaa muita lähes tai osittain jopa itseäni enemmän urheiluhulluja eli oikeaan asiaan hurahtaneita. Majoituin nuoruusaikojeni parhaan ystäväni Ahvensalmen Raunon luona ja illalla pistäytyi saunomassa myös toinen ex-posiolainen kaverini Mursun Ari. Voitte uskoa että meillä oli mukava jälleen näkeminen!!! Lauantaina suunnattiin Raunon kanssa Liikuntamyllyyn, jossa SM-hallit pidettiin. Katseltiin yhdessä alkukilpailuja, jossa mm. meidän (lue Heinolan Isku) monipuolisuusihmeemme Suvi Paakkinen juoksi kevyesti jatkoon 60 metrillä. Minulla oli suuntana sen jälkeen TUL:n toimisto Hakaniemessä. Siellä pidettiin SUL:n kävelyvaliokunnan kokous. Suurena yllätyksenä pääsin huomionosoituksen kohteeksi saadessani vastaanottaa Suomen Urheiluliiton hopeisen ansiomerkin. Tässä asiassa en silti ole heittäytynyt vaatimattomaksi vaan sanon ansainneeni sen. Ei se merkki vaan se, että tekemiseni on sentään huomioitu myös liittotasolla. MInullahan ei ole ennestään muuta kuin SUL:n kultainen ansiolevyke tekemisistäni tällä merkkitasolla. Tuohon tekemiseen liityen paras oli vielä tulossa.
       
Hallille palatessa Marttisen Riku oli juuri voittanut ensimmäisen SM-kultansa 17 vuotiaiden 800 metrillä. Jatkossa hän voitti myös 1500 metriä voittaen Tuomas Jokisen, joka puolestaan on hätyytellyt sarjassaan kavereideni Paunosen Arin ja Pentikäisen Riston aikoinaan juoksemia aikoja. Suvi Paakkinen otti kuulassa odotetun mestaruuden ja pikajuoksukuvioita hämmentäen otti 60 metrillä hopeaa vain sadasosan mestarille Pellon (hyvä Lappi) Sari Keskitalolle häviten. Minulle sekin oli kyllä kuin voitto, sillä Suvin aika 7,67 on reilusti parempi kuin entinen ennätyksensä. Se oli hyvä palkinto myös valmentajalleen, suurelle urheilumiehelle, Erkki Paakkiselle. Onnea vielä kerran. Ja noita sydämensä urheilulle antaneita on taatusti myös Rikun valmentaja Kalevi Mähönen, jolle myös suuret kiitokset ja onnittelut Heinolan urheiluihimisten puolesta. Mitalisaaliimme ei jäänyt tähän vaan vielä oli muuan Tomi Javanainen. Tomi hämmästytti jo 60 metrillä paukuttaen matkan selkeästi nopeammin kuin aiemmin ja ennen kaikkea lähtönsä alkaa olla samaa luokkaa kuin juoksunsa. Ennätykseksi välierin 6,92 ja loppukilpailussa kolmanneksi eli pronssia. 200 metrillä Tomi oli suosikki ja piti pintansa vaikka hieman lopussa jäykistyi. Mestaruus Tomille. Javanaisen poika on niitä miehiä, jonka tekemisestä huokuu rakkaus liikuntaan. Siinä on sisäistetty mitä milloinkin tehdään. Valmentajansa Kimmo Kantosalo. Onnea vielä kerran kaikille.
 
Seuraavana päivänä minulle tuli vielä tieto, että SUL on myöntänyt minulle kansainvälisen yleisurheilutuomarikortin. Että siinä sitä muutama superpäivä elämästäni.
 
Välillä on ollut kiirettä. Koulutunteja on ollut vähän, mutta se ollut mukavaa että edes jotain. Hyvä että edes nuo tunnit. Hieman olen kirjoitellut lehtiin, että kynä säilyisi edes osittain terävänä. Ja opiskelu on rassanut viime aikoina paljon. Mitäkö opiskelen. Tarkoitus on suorittaa kasvatustieteiden appro eli 15 ov. Se on Helsingin yliopiston avoimen yliopiston opiskelua ja kenties joskus saan niin paljon opintoviikkoja täyteen, että käyn vielä opiskelemassa itselleni opettajan ammatin. Nythän olen vain neljä vuotta opettamaani ainetta opiskellut, käytännössä muutaman vuoden asioita opiskellut, tiettyjä papereita vailla oleva monitoimimies. Kukaan ei tunnu tietävän olenko opettaja,valmentaja, toimittaja vai mikä. Ja noitahan minä en ole mitään. Ainakaan tutkinnon puolesta. Minähän olen liikunnanohjaaja ja se on minusta ihan hyvä titteli. Ei siihen mitään ammattikorkeanimitystä tarvita. se on tuota opistojen statushöpötystä!!!! Eikä se ole mikään sorry.
26.3. Otettiin varaslähtö huomiseen eli Teuvo,Sinikka ja Jari-Pekka tulivat synttäreille. Samalla ne Eijan helmikuussa juhlimatta jääneet. Saunottiin (ainakin osa) ja syötiin ja nautittiin erilaisia kuntojuomia. Kissat (joita vieraillamme kolme) eivät päässeet mukaan, mutta Pyryltä tuli kortti.
27.3. Tuli taas vuosi täyteen elettyä elämää. Eijan kanssa suunnattiin matka kohti Jyväskylää. Siellä Lahtisen Oton kanssa mentiin ensin VIP-lipulla vapaa-aikamessuille. Siitä suunnattiin Ravintola Vankkuriin, jonne saapuivat myös Eija ja Pitkäsen Pirjo sekä oma karaoketähtemme eli tyttäremme Salla. Tunnin odotuksen jälkeen Salla pääsi laulamaan isän toivomuksesta kappaleen Kun katsoit minuun ja hyvin esittikin. Myöhemmin illalla Salla pääsi vielä toisen kerran lavalle laulaen Maija Vilkkumaan kappaleen. Muuten kivaa, mutta musiikin soidessa korvissa en oikein voinut osallistua keskusteluun.
28.3. Taas vuosipäivä. Nyt on kulunut tasan kaksi vuotta siitä, kun sain viimeksi sädehoitoa. Enää kolme vuotta ns. terveen papereihin. Mitähän se sitten tarkoittanee.
29.3. Koulutunteja kolme, joilla uintia ja keilailua. Illalla lentoa, sillä ensin piti päntätä asiita päähän ja sitten mennä tenttimään viestintää tuonne Lahteen. Tämä on noita aikoinaan sairastelun vuoksi rästiin  jääneitä avoimen yliopiston tenttejä. Voi jopa mennä läpi. Piipahdin Seppo-Juhanin juttusilla vaikka toisaalta myöhästyin taloyhtiön kevätkokouksesta, mutta en minäkään kaikkialle kerkiä.
Seuraavien päivien ohjelmassa oli kirjoittelua, uinninopetusta, netissä surffailua, harjoitusten pitoa, pientä omaakin liikuntaa ja puhelimessa puhumista.
2.4. Aamu alkoi uintia opettaen, jatkui lehtimiestä leikkien työvoimatoimiston 40 vuotisjuhlilla, sieltä Konttiin kenkiä ja jalkoja testaamaan (testattavana), sitten jumpan pitoon, jossa paikalla 22 innokasta vaikka vakiokävijöistä puuttui lähes kymmenen. Hyvin porukkaa piisaa.
3.4. Hyvissä ajoin ylös, sillä tänään oli matka Hyrylään Taaborin kävelyyn. Soittelin Sallalle 10 maissa ja hän oli saanut muuttokuorman Jyväskylän yksiöönsä hoidetuksi. Lahtisen Otto hankki kyydityksen josta hänelle näin "julkiset" KIITOKSET. Kävelypaikalla oli tuttuja paljon. Muinosen Pekan ryhmää oli paljon ja minun valmennettavani Varpu Malin lähenee kärkeä kohinalla. Vielä muutama viikko sitten hallissa oli 6 minuutin vauhti tiukalla ja nyt meni kevyesti 5 km hieman nopeampaa tahtia aikaan 29,05 (5,49 min/km). Paikalla oli myös Sari ja Vallu. Alunperin oli aikomus matkata Jyväskylään ja lopulta Liepeelle saunaan vaan eipä viitsi nyt kun ei tullut erästä levypohjaa, jonka olisin mennessäni vienyt.