Perhe kallis

Sanotaan, että jokaisen miehen takana on nainen. Meillä vallitsee jonkin sortin akkavalta, kun kaikki ovat kotona, sillä naisia on kolme. Vaimoni ja kaksi tyttöä. Nykyisin nautin tasa-arvosta, kun asumme vaimoni kanssa kahden.

Eija on vaimoni ja töissä Rullan vuoropäiväkodissa Heinolassa. Hän valmistui keväällä 2001 lähihoitajaksi, johon opiskeli työn ohessa. Kotoisin Eija on Lievestuoreelta, jossa tutustuimme. Itse olin silloin Lievestuoreen Asevarikolla töissä kojeoptikkona. Vaimollani on kahdeksan sisarusta, jotka aikoinaan kunnostivat kotitalonsa, jotta anoppini saa asua kotona. Nykyisin Saimi asuu Laukaan sairaalassa ja sadan vuoden ikä lähestyy koko ajan, synt. 1915. Puikkosten kanssa ei käy aika pitkäksi. Liepeelle valmistui kevään 2002 aikana saunamökki. Mukana osakkaina on sisaruksista seitsemän. Näin heillä on jatkossakin oma tukikohta kotiseudullaan. Ja onhan se samalla meidän perheenkin mökki.

Tytöistämme Salla (-82) kirjoitti keväällä 2001 ylioppilaaksi ja opiskeli Jyväskylän yliopistossa valmistuen sieltä filosofian maisteriksi, pääaineenaan tietotekniikka.  Salla on töissä Jyväskylän yliopistossa ATK-suunnittelijana. Hän opiskelee työn ohessa tavoitteena toinen maisterin tutkinto, kognitiotieteestä. Salla on tullut isäänsä siinä, että hänellä on paljon erilaisia harrastuksia. Laulu on hänelle yksi tärkeimmistä. Sallalla on omat kotisivut joihin pääset linkkisivujeni kautta.

Saija (-86) on nuorimmaisemme ja asui pitkään Salossa, mutta on juuri muuttanut Turkuun poikakaverinsa Mikon kanssa. Hän kävi peruskoulun Heinolassa ja sen jälkeen Savonlinnan Kristillisessä Opistossa kymppiluokan. Saija opiskeli Piikkiössä tavoitteena valmistua kolmen vuoden aikana puutarhuriksi. Tutkinto on yhä kesken, mutta kannustamme häntä suorittamaan muutamat puuttuvat opinnot. Hän on ollut monena kesänä töissä Salon kaupungin puutarhapuolella. Saijalla on myös taipumuksia lauluun, mutta kuorotoiminta ei häntä tällä hetkellä kiinnosta. Molempien tyttöjemme syntymäpaikka on Laukaa, josta muutimme isän opiskelun perässä sen aikaiseen Heinolan maalaiskuntaan, Vierumäen kylälle. Heinolan seudusta tuli uusi kotiseutumme. Meillä on kaunis viisikymmentä luvulla rakennettu omakotitalo puutarhoineen. Ympärillä on vettä ja kaunista luontoa nautittavaksi tai vaikka vieraille esiteltäväksi.

Olen ylpeä perheestäni.

Ystäviä unohtamatta

Harrastusten kautta olen saanut paljon erilaisia ystäviä. Osasta on tullut meille tärkeitä perheystäviä, joiden kanssa jaamme ilot ja surut. Toinen toistamme tukien.